Kansitaide Vuonna 85 - Manserockin lyhyt oppimäärä
Rantanen, Ilpo

[ Kustannusosakeyhtiö Siltala ]

( 7+ )
Kirja:
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 300
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN-13: 9789522341426

Levy:
01. Eppu Normaali: Vihreän joen rannalla (kauan sitten)
02. Juice Leskinen Grand Slam: Pyhä toimitus
03. Popeda: John Holmes
04. Pate Mustajärvi: Yhdessä itkien
05. Moogetmoogs: Kolmen minuutin muna
06. Pyhät Nuket: Enkelit sulkivat silmänsä
07. Ilona: Kesäpano
08. Kari Peitsamo Revival: Rock'n'Roll
09. Catwalk: Why Can't I Do It Right
10. Horsepower: Keep It in the Family
11. Sensuuri: Goodnight N.Y.C.
12. Karanteeni: Haluan toimintaa
13. Kohu-63: Paavola
14. Tiz: Pannaan menemään
15. Sidi & Hermottomat: Otto (on vietävä sairaalaan)
16. Salmela komitea: Löydän silmistäsi taivaan
17. Apua! Orkesteri: Maksamme velkaa
18. Pojat: Tampereen yöt
19. Juice Leskinen Slam: Manserock
20. Eppu Normaali: Vuonna '85

Sopivaan saumaan tamperelaisen menestysmusikaalin, joulun ja tammikuussa ensi-iltansa saavan elokuvan liepeille ilmestyy kirja Vuonna 85 - Manserockin lyhyt oppimäärä. Mistäpä muusta kaupungista voisi moisen kirjoittaa kuin Tampereesta? Porirock täyttäisi vähän yli Jerry Cottonin verran sivuja ja Turkurock vähän alle. Helsingin skene puolestaan ei ole ikinä ollut niin yhtenäinen, että siitä saisi vastaavan otsikon tyylisen teoksen. Jäljellä jää siis vain Oulu, mutta vain jos mittarina pidetään valtakunnallista kiinnostusta, ei paikallista.

Tässäkin tapauksessa sivumäärä on ollut rajallinen, niinpä jonkinmoinen punainen lanka on ollut käsiteltävien yhtyeiden tai artistien vaikuttaminen Mansessa vuonna 1985. Niinpä esimerkiksi Imperiumin joitakin lukijoita mahdollisesti kiinnostava Horsepower esiintyy vain muiden puheissa ja niissäkin vain sivulauseissa. Kirjan mukana saatavalla cd:llä bändiä sentään kuullaan.

Toinen ongelma ainakin aihetta tuntevalle on se, että Juicen, Popedan ja Eppu Normaalin vaiheet ovat jo tuttuja omista kirjoistaan ja muualtakin. Isojen nimien osalta ei siis hirveästi uutta tarinaa ole tarjolla. Parasta luettavaa ovatkin vähemmän esillä olleiden bändien muistelut. Ilonan Toni Lähteenmäki ja Sidi & Hermottomat ynnä Salmela Komitea -muusikot etunenässä kertoilevat vaiheistaan mukavasti. Vaan eipä ollut Catwalkillakaan helppoa soittaa 30 vuotta sitten 70-luvun hevirokkia nupit kaakossa. Puhumattakaan Rike Jokelan yhtyeidensä kanssa yrittämästä maailmanvalloituksesta.

Sivumennen sanoen, nykypäivän perspektiivistä katsottuna tuolloinen tapa kutsua kaikkia kotimaisen bändin ulkomaankeikkoja maailmanvalloituksiksi on huvittava. Voisinpa melkein lyödä vetoa, että se on suuri syy siihen, miksei kukaan tuolloin onnistunut. Mutta takaisin asiaan...

Muusikoiden lisäksi ääneen päästetään edustajat Soundi-lehdestä, X-Dreams-rättikaupasta, muusikoiden olohuoneena toimineesta Aulabaarista ja luonnollisesti sekä musikaalista että elokuvasta. Edustava kaarti laventaa perspektiiviä, tosin joku soitinkauppias olisi kenties mahtunut hyvin joukon jatkoksi, mutta ihan hyvin tälläkin porukalla on kerrottavaa ollut. Suorastaan hämmästyttävä on ollut porukan yhteishenki, sillä ainoita vastarannan kiiskiä ovat Kontran Moog Konttinen ja Soundin Timo Kanerva. Jälkimmäinen sitä paitsi kieltää ehdottomasti päätoimittamansa lehden vetäneen ikinä kotiinpäin tamperelaisten artistien kohdalla. Myös Tampere vastaan Helsinki -asetelma jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen. Kenties on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka diggaavat bändistä kotipaikan tähden, musiikin sijaan.

Kaiken kaikkiaan kirjan parissa viihtyy kohtalaisen hyvin. Suurin ongelma on tietysti sivutilan niukkuus aiheen laajuuteen nähden. Liian moni tarina jäi ilman muuta vielä odottamaan kertomistaan. Toisaalta, kuten jo mainittua, joissakin tapauksissa epistola oli jo liiankin tuttua. Saman voisi oikeastaan sanoa kuvituksesta. Melko paljon tutun näköisiä kuvia on mahtunut mukaan. Cd-levyn kohdalla on ilmeisesti ollut käytettävissä vähemmän vaihtoehtoja, sillä jo mainitun Horsepowerin lisäksi mukana on Kari Peitsamon Led Zeppelin -cover, vaikkei Peitsamoa käsitelläkään kuin yhdessä kirjan lauseessa. Rock’n’roll sopii tietysti kappaleena Imperiumin linjaan Eppu Normaalia paremmin. Kuten myös Salmela Komitean hardrock ja punkit (tai punkahtavat) Kohu-63, Sensuuri ja Karanteeni. Perspektiiviä antaa se, että kaikki biisit eivät todellakaan ole helmiä. Kuten nyt esimerkiksi Popedan John Holmes, joka taitaa olla bändin huonoin tekele ennen 90-lukua. Mutta cd on ennen kaikkea lisuke muistin virkistykseksi.

Kaikkein parhaiten tämä teos taitaa kelvata nostalgian nälkään sellaiselle ihmiselle, joka 80-luvulla on kuunnellut suomalaista rockia, mutta jättänyt puuhan sen jälkeen vähemmälle. Maistui se kyllä pidemmänkin kaavan mukaan asiaan perehtyneelle. Jatko-osaa odotellessa…



19.11.2012, Ismo Karo
http://www.siltalapublishing.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=279:ilpo-rantanen-vuonna-85&catid=4:tietokirjat&Itemid=2 Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Lukukertoja : 2317
Palaa »
Bookmark and Share