Joel McIver on kirjoittanut uransa aikana useita kirjoja erilaisista rock- ja metalliyhtyeistä. Miehen suurin hitti on Metallica-kirja vuodelta 2004. Ei oikeastaan ihme, että McIlver päätti laajentaa aihetta tekemällä ensimmäisenä kirjan edesmenneestä Metallica-basistista Cliff Burtonista.

McIverin kirja yrittää parhaansa mukaan kertoa Burtonin tarinan hänen sukulaistensa ja lähipiirinsä kautta. Hetfield, Ulrich ja Hammett muistelevat edesmennyttä toveriaan lähinnä vanhojen haastattelujen kautta. Sen sijaan McIver on jututtanut muun muassa Burtonin perhettä, opettajia sekä hänen Kalifornian ystäviään ja muusikko-kollegoja kirjaa varten. Tuloksena on yllättävän ehyt, mutta lyhyehkö kokonaisuus.

Kirja seuraa kronologisessa järjestyksessä Burtonin elämää. Metallican varhaisia vaiheita on dokumentoitu jo useasti aikaisemminkin, joten Burtonin elämä ennen Metallicaa nousee kirjan mielenkiintoisimmaksi anniksi.

McIver maalaa kuvan Burtonista hiljaisena älykkönä, joka kulki omaa tietään aikana, jolloin leveälahkeisille farkuille naurettiin. Samalla käy myös ilmi kuinka suuri vaikutus Burtonilla oli varhaisten Metallica-levyjen soundiin.

Itseäni kirjassa tökkii McIverin syväanalyysit Burtonin soitosta. Basistin taitojen alleviivaaminen ei ole perusteetonta, mutta monet McIverin analysoimat Burtonin kuviot ovat epäilemättä jo entuudestaan tuttuja Metallican faneille.

Kirjan aloittaa Hammettin kirjoittama esipuhe, ja lopusta löytyy myös Metallican jäsenten mielenkiintoinen analyysi siitä olisiko Burton sinut Metallican nykyisen linjan kanssa.

McIverin kirja on välillä turhaksi näpräämiseksi menevästä musiikkianalyysista huolimatta viihdyttävää luettavaa Metallican faneille. Sami Heinon suomennos toimii myös sujuvasti. Teos tekee aiheelleen kunniaa kuitenkaan sortumatta henkilöpalvontaan. Kirjaa voi suositella kaikille Metallican faneille ja erityisesti niille, joiden mielestä yhtyeen kolme ensimmäistä levyä ovat ne kaikista tärkeimmät julkaisut.