Kansitaide Dark Tranquillity
We Are The Void
CD
[ Century Media ]

( 7- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Shadow In Our Blood
02. Dream Oblivion
03. The Fatalist
04. In My Absence
05. The Grandest Accusation
06. At The Point Of Ignition
07. Her Silent Language
08. Arkhangelsk
09. I Am The Void
10. Surface The Infinite
11. Iridium

Kesto: 47:46

Ei ole yllätys, että kun 14-vuotiaana vuonna 1997 tutustuin kahteen ruotsalaiseen melodiseksi death metaliksi luokiteltavaan yhtyeeseen, niistä tarttuvampi vei voiton. Kun In Flames sitten muutamaa vuotta myöhemmin tuntui muuttuneen turhankin imelän melodiseksi, en enää edes ajatellut palaavani aikanaan ensimmäisen tulikokeen hävinneen Dark Tranquillityn pariin. Vaikka vuoden 1999 Projector-albumi näin jälkikäteen ajateltuna oli varsin elinvoimainen albumi, olivat omat kuuntelulliset ambitioni tuolloin jo koko lailla muualla - At the Gates hypännyt reilusti näiden molempien bändien edelle.

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin monet pitävät Dark Tranquillitya edelleen In Flamesin pikkuveljenä, vaikka muistavat heti seuraavaksi sylkeä vihaisesti jälkimmäisen nimen päälle. Musiikilliset erot bändien välillä ovat toki selkeämmät kuin aikoinaan, mutta kyllä We Are The Voidillakin melodiaa ja tarttuvuutta kotitarpeiksi kuullaan. Esimerkiksi Her Silent Languagella kuullaan paitsi muistettavia kitara- ja pianomelodioita, myös puhdasta laulua. Levyn kevyin ja kenties tarttuvin kappale on kuitenkin vielä vaivattomasti miellettävissä metalliksi.

Vaikka We Are The Void onkin ensimmäinen kokonaan kuulemani Dark Tranquillity -levy kymmeneen vuoteen, tuntuu siltä, että levyllä kuultavat hienoiset soundtrack-vibat ovat bändille uusi juttu. Esimerkiksi Arkhangelskin kertosäe on suorastaan sinfoninen. Samaa kolkohkoa, lähes industriaalista meininkiä on myös muutamassa muussa levyn kappaleessa ja sen kokonaissoundissa. Valitettavasti etenkin komppikitaroiden osalta tämä tarkoittaa jokseenkin elotonta ja purematonta soundia. Vaikka I Am The Void lähtee käyntiin rivakalla thrash-poljennolla, tuntuu että soundit höyläävät ja hiovat biisistä kaiken särmän pois. Kun volyymipotikkaa sitten ruuvaa kovemmalle - kuten useimmat nykylevyt myös We Are The Void kuulostaa sitä paremmalta mitä lujemmalla sitä uskaltaa kuunnella - alkaa levy potkia hieman paremmin, mutta silloinkin se kuulostaa tasaisen lättänältä.

Her Silent Languagen ohella levyn parhaimmistoa edustavat melodinen, hieman keskitempoisempi The Grandest Accusation sekä levyn kappaleiden perusrakennetta hienoisesti rikkova päätösraita Iridium. Lopulta levyn huippuhetket eivät kuitenkaan eroa järin paljon Dream Oblivionin tylsemmästä keskitempoilusta ja The Fatalistin väkinäisemmästä runnomisesta. Siksi tuntuukin typerältä puhua "keskitempoisuudesta" tai "rakenteellisesta poikkeavuudesta", kun kaikki levyn biisit on mietitty ja hienosäädetty varmasti jo demovaiheessa "täydellisiksi". Osaisikohan joku vielä tehdä saumattoman albumikokonaisuuden, jolla kaikki kappaleet eivät muistuttaisi toisiaan? Ehkä nyt on hyvä sauma kuunnella sitä Projectoria. Ainekset eivät näiden levyjen välillä lopulta ole kovinkaan erilaiset, mutta niiden yhdistely on kyllä Projectorilla huomasti innovatiivisempaa ja uskaliaampaa. Ja jos joku väittää, että Mikael Stannen ääni on vielä entisellään, niin Remowaxia korviin!



02.03.2010, Antti Korpinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Atoma
Atoma
[ 2CD ]
Where Death Is Most Alive
Where Death Is Most Alive
[ DVD ]
Yesterworlds  - The Early Demos
Yesterworlds - The Early Demos
[ CD ]
Fiction
Fiction
[ CD ]
Skydancer
Skydancer
[ CD ]
http://www.darktranquillity.com http://www.myspace.com/dtofficial Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 8271
Palaa »