Kansitaide KOKOELMA
Better Undead than Alive 2
CD
[ Code666 ]

( 6½ )
Osta CDON:ista
01. Davide Tiso: Well
02. Minethorn: Icons
03. Davide Tiso: Done!
04. The Axis Of Perdition: Chained in the Damna...
05. Davide Tiso: We Have
06. Damned Spirits Dance: Abandoned Emptiness
07. Davide Tiso: Been Good
08. DiabolicuM: Salvation Through Vengeance
09. Void Of Silence: Instrumental Void
10. Davide Tiso: At
11. Herrschaft: Abyssal Wounds
12. Davide Tiso: Holding On
13. The Oath: Abstract Emotion
14. Davide Tiso: it Was
15. The Prophecy: Adrift
16. Davide Tiso: Worth
17. Negură Bunget: Cumpana
18. Davide Tiso: It
19. Fen: Twilight Descends (Eulogy)

Kesto: 79 min

Levy-yhtiö Code666:n kymmenvuotista taivalta juhlistamaan suunnitellun Better Undead than Alive 2 -kokoelman takana on kaunis ajatus: 10 bändiä, Ephel Duathista tutun Davide Tison säveltämät interludit, 35 muusikkoa ja yksi 79-minuuttinen konseptialbumi. Ajatus ei ole ainoastaan kaunis vaan myös kunnianhimoinen. On kuitenkin vaikea kuvitella, että bändit olisivat oikeasti säveltäneet kappaleensa johonkin tiettyyn konseptiin, tai että he antaisivat lafkakokoelmalle demosessioidensa parhaita kappaleita. Eivätkä mutta-lauseet, ennen kuin levy on edes laitettu lautaselle, lopu siihen. Kun mukana on niinkin erilaisia bändejä kuin Damned Spirits Dance, The Prophecy, DiabolicuM ja Negura Bunget, ei levystä saa millään linjakasta. Onko Davide Tiso sitä paitsi oikeasti mikään avantgarde metal -velho? Kun lisäksi miettii sellaisia vanhoja tuttuja kuin Minethorn ja Damned Spirits Dance, ei ensimmäinen reaktio näiden bändien eksymisestä samalle kokoelmalle ole riemunkiljahdus.

Vaikka Better Undead than Alive 2 ei monessa mielessä olekaan tavallinen kokoelmalevy, on se sitä valitettavasti siinä tärkeimmässä suhteessa: levyn kappaleista alle puolet ovat nimittäin oikeasti hyviä tai kiinnostavia. Jos aloitetaan siis niistä muutamista onnistumisista. Vuoden 2004 Human Antithesis -albumista lähtien Void Of Silencen melodisen tuskainen hidastelu on miellyttänyt minua, ja vaikka bändi nyt esittääkin asiansa instrumentaalisesti, kuuluu Instrumental Void ehdottomasti levyn parhaisiin kappaleisiin. Toinen positiivinen poikkeus levyn keskinkertaiseen linjaan on heikon ärinäalun jälkeen keskivaiheilla herkän melodiseksi rockiksi taittuva The Prophecyn Adrift, joka muistuttaa yllättävän paljon Pain of Salvationin materiaalia. Levyn ylivoimaisesti kovimman vedon takana on kuitenkin ruotsalainen DiabolicuM, jonka kylmässä black metalissa on mukana myös todella komeita industrial-sävyjä. Bändin vokalistina toimii tätä nykyä - kukas muukaan kuin - Shiningin Niklas Kvarforth, joskaan en Salvation Through Vengeancen perusteella osaa sanoa, laulaako mies jo kyseisessä biisissä.

Negura Bungetin kappale Cumpana esittelee bändin hieman suoraviivaisempaa ja blackmetallisempaa puolta, jossa vahvalla tunnelmalla on toki iso osansa. Fenin Twilight Descends (Eulogy) on puolestaan bändille tyypillisesti eeppisen tunnelmallista post-black metalia. Molemmat nämä kappaleet ovat bändeille ominaisesti laadukkaita ja jopa mielenkiintoisia, mutta eivät edusta yhtyeiden ässämateriaalia. Etenkin Fenin 15-minuuttinen raita alkaa käydä paikoin kovin tylsäksi. Minethorn ja The Axis Of Perdition selvittävät hommansa vielä kelvollisesti, mutta Damned Spirits Dancen tekno-Mayhem-pastissi, The Oathin tukkoinen, ohut ja ideaköyhä black metal -hevistely ja Herrshaftin eltaantunut elektrometalli ovat ainakin itselleni ajantuhlausta. Pahin floppi ovat kuitenkin Davide Tison säveltämät väliraidat. Useimmiten ne eivät todellakaan kytke kappaleita toisiinsa, vaan vievät niitä entistäkin kauemmas toisistaan. Lisäksi ne ovat yksittäisinä raitoina paitsi yleensä tarpeettomia, myös ideoiltaan selkeää b-luokkaa, minkä vuoksi keskittyminen alkaa niiden aikana herpaantua, jos se ei jo levyn heikompien raitojen aikana ole sitä tehnyt. Tisolle uskottu tehtävä oli toki alkujaankin mahdoton, mutta silti miehen olisi ehdottomasti pitänyt pystyä parempaan.

Lopulta levyltä löytyy ehkä yllättävänkin monta hyvää tai vähintään kelvollista raitaa, mutta toimivaksi kokonaisuudeksi Better Undead than Alive 2:ta voi hyvällä tahdollakaan sanoa. DiabolicuMin, The Prophecyn, Negura Bungetin, Void Of Silencen ja Fenin näytöt ovat kovat, mutta muut Davide Tison johdolla ankkuroivat kokonaisvaikutelman tavanomaiseksi.



24.01.2010, Antti Korpinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
L.V. Beethoven - Ode To Perfection
L.V. Beethoven - Ode To Perfection
[ Digital ]
A Tribute To Sonata Arctica
A Tribute To Sonata Arctica
[ CD ]
Descent Into Madness: Against Audio Complications Tape Vol. I
Descent Into Madness: Against Audio Complications Tape Vol. I
[ MC ]
Keskellä
Keskellä
[ CD ]
Uprising 2
Uprising 2
[ CD ]
http://www.code666.net Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Lukukertoja : 1709
Palaa »