Hippasta vaille kahta vuotta iältään oleva Mesetiah sai debyyttialbuminsa ulos aivan uuden vuosikymmenen kynnyksellä, eikä lopputulos ole lainkaan hassumpi pläjäys. Menevää death/thrash-mäiskettä veivaava pumppu on hienoisesta demomaisuudestaan huolimatta oikeilla jäljillä.

Melodista, tiukkaa ja melkeinpä äärimmäisen epäomaperäistä. Innoittajabändejä lueteltaessa ei ehkä aivan uskoisi Mesetiahin murjonnan olevan näin puhdas sulauma sekä perinteistä rässiä, että vanhan koulukunnan death metalia - vaikutelistalta kun löytyy muun muassa sellaisia nimiä kuin Pantera ja Machine Head. Ensiksi mainitun voi kenties löytää muutamien groovaavien riffien joukosta, mutta muuten riffittely kaartaa dm-demppausten ja thrash-sahailujen puolelle.

Vaan mikäpä yhdistelmässä, kun homma tuntuu toimivan hyvin. Biisit ovat napakasti sävellettyjä ja sopivan mittaisia perusralleja, joista ei ehkä mitään uutta ja erityisen ytimekästä löydä, mutta jotka aiheuttavat jalanvipatusta kaikesta huolimatta. Kokonaisuuden saralla osa kunniasta kuuluu luonnollisesti timmeille soundeille, joiden rouhea kitarajälki ja tymäkkä rumpalointi pitävät paketin hyvin kasassa. Pojoja on annettava myös örisijämiekkosen vahvalle kurkkutyölle.

Vaikka omaperäisyys on kateissa ja sitä kautta myös oma tyyli on vielä varmasti hieman hakusessa, on debyytti varsin kyvykäs työnäyte raskaan kuolorässin puolella.