Suomalaisen Bird from the Abyssin musiikkia kuvaillaan sekä yhtyeen omassa biografiassa että muutamissa levyarvosteluissa varsin ylevin sanakääntein. II-albumia voi toki kuvailla faaraoiden ja sumerilaisten kuninkaiden musiikiksi, sillä itämaisiakin vaikutteita levyltä löytyy, mutta itse miellän II:n musiikiksi skaalaltaan pienempien muttei yhtään sen vähäpätöisempien ritualististen hetkien ääniraidaksi.

Levyn kappaleet kohottautuvat siis kunnioitettaviin korkeuksiin, mutta yksittäisiltä sävellys- ja sovitusratkaisuiltaan ne ovat vähäeleisiä ja hienovaraisia. Etenkin huilu vaikkapa Crawling Monumentsissa tuo biisiin paljon lisäulottuvuuksia. Niin akustiset kuin sähköiset instrumentit muodostavat yhdessä äänimaisemia, joita voisi kuvailla vaikkapa folkahtavaksi droneksi. Tiettyjä yhtäläisyyksiä niin musiikillisesti kuin erikoisen kansitaiteenkin puolesta tuntuisi löytyvän muutamaan Aural Hypnoxin bändiin, vaikka aivan samoihin primordiaalisiin sfääreihin ei Bird from the Abyss vielä debyyttialbumillaan mielestäni ylläkään.

II on joka tapauksessa genressään koko lailla valmista tavaraa, vaikka levyä kenties vaivaakin pieni varovaisuus. Toki voi olla, että Bird from the Abyss haluaa keskittyä täydellä pieteetillä ambientmaisen ja vaikeahkosti lähestyttävän musiikin tekemiseen, mutta itse jään kaipaamaan levyltä hieman enemmän monipuolisuutta. Tuntuu että tähän asti on päästy taidolla ja harkinnalla, mutta eteenpäin voidaan vielä pyrkiä, kun varovaisuus vaihtuu todelliseksi vimmaksi ja vaistonvaraisuudeksi.