Dead by Sunrise on bändi-imagostaan huolimatta selvästi Linkin Parkin Chester Bennigtonin soololevy, patsasteleehan kaveri kansilehtisen kuvissakin muita yhtyeen jäseniä enemmän. Tyylillistä eroa emobändiin nykyisellään hirveästi ole, mitä nyt linja on aavistuksen pehmoisempi. Samassa räpäytykset, DJ:n kilkatukset ja pahimmat scratchit on pudotettu pois, tosin syntikkaa käytetään yhä taustoissa vahvasti.

Vaikka krediiteissä väitetäänkin kappaleiden olevat koko poppoon yhteistyötä, ovat ne kuitenkin kovin samasta puusta kuin Linkin Parkilla ja samassa ihmetyttää, että näinkin tarttuvat sävellykset eivät ole pääbändille kelvanneet. Toisaalta levyllä on notkahduksiakin: siinä missä esimerkiksi Crawl Back In ja Inside of Me ovat erittäin toimivia rock-paloja, niin hitaammat Let Down ja Give Me Your Name ovat väsynyttä itkemistä, eivätkä nouse sellaiseen mahtipontisuuteen kuin yhtye on todennäköisesti toivonut. Näiden jälkeen railakkaat My Suffering ja Condemned tuntuvat suorastaan loistavalta kappaleelta - yhtye tuntuukin olevan parhaimmillaan rokatessaan kunnolla.

Howard Bensonin tuotanto on todella isoa ja laadukasta, kuten olettaa sopii. Samassa myös toki hieman kliinistä, mutta sehän istuu tyyliin hyvin. Chester Benningtonin laulajankyvyt tiedetään ja kaveri tuntuukin olevan elementissään, kun hommaa ei tarvitse jakaa jonkun muun kanssa. Dead by Sunrisen debyytti on odotetun ammattimaista, joskin yllätyksetöntä jälkeä, niinpä albumi jää kokonaisuutena yksinkertaisesti tylsäksi. Linkin Parkista pitävät lienevät silti kotonaan kiekon kanssa, mutta eihän sellaisia Imperiumin lukijoissa ole, eihän? Eipä.