Voi Brian Vollmer parkaa! Mies on väsymättä luotsannut Helixin vaikeiden ja vielä vaikeampien aikojen läpi jo hamalta 70-luvulta asti. Kotisivujensa mukaan bändissä on vaikuttanut yli 30 ukkoa, osa useampaan kertaan. Laajemman mittakaavan suosio on jäänyt haaveeksi, vaikka 80-luvulla ilmestyi muutama hieno levy, joita voi tänäkin päivänä kuunnella sujuvasti. Huipputuottajia käytettiin, sekä ulkopuolisia biisintekijöitä. Budjetit olivat kohdillaan, josta syystä kaikki muukin oli. Paitsi se suosio. Sitä ei ole luvassa vakiintunutta tasoa enempää tälläkään kertaa.

Pitkälti omin voimin kasattu Vagabond Bones on valju esitys. Tyyli on livennyt sitten kultaisten vuosien juurevaksi hardrockiksi. Joten keikkaa pukkaa tämän perusteella ainakin motoristien bileissä ja Saxonin lämppärinä. Maestro Vollmer ei ole fyysisesti jäänyt osattomaksi vuosien vierimisestä, sillä äänensä on menettänyt huomattavan osan entisestä ponnestaan. Lisäksi se paikoin jopa särkyy. Miksi ihmeessä tällaista on pitänyt levylle tallentaa? Studioaika on varmasti ollut todella kortilla. Alkuun pari biisiä on ihan pirteitä keskitempoisia paloja. Semi-tarttuvien kertosäkeiden ja muutaman osuvan koukun puolesta ne voisivat hyvin olla vaikkapa Rhino Bucketin tai Krokuksen ylijäämiä. Samaa sarjaa näyttää aluksi jatkavan Bitter's Got The Better Of You. Sekin taantuu lupaavan alun jälkeen muun materiaalin tasolle jähmeäksi ja tylsäksi jankkaukseksi. Toimii biisi kuitenkin jonkinlaisen vedenjakajana. Loppuosa Vagabond Bonesista sisältää jo kevyempiäkin esityksiä, eikä meno ainakaan piristy. Mutta eipä ikävystymään sentään pahasti ehdi, levyllä on kestoa cd-formaattiin nähden uskomattoman vähän, vajaa 32 minuuttia. Eipä seikka taida aivan ennenkuulumaton Helixin historiassa olla. Mutta ei tulevaisuuskaan valoisalta näytä. Puolen tunnin paketti keskinkertaisia ja sitä huonompia biisejä esitettynä virkamiesmäisellä otteella. Tästä ei ole hyvä jatkaa.