Jos joku trendi on määrittänyt underground-metallia uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä, on se religious black metal. Genren oppi-isät ottivat ensiaskeleitaan jo 90-luvun puolella, mutta vuoden 2004 Si Monumentum Requires, Circumspicen ja vuotta aiemmin ilmestyneiden Casus Luciferin ja Salvationin myötä ilmiön voidaan sanoa räjähtäneen käsiin. Kuutisen vuotta myöhemmin nämä samat julkaisut säilyttävät paikkansa genren tärkeimpien julkaisujen joukossa. Useimmat religious black metalin estetiikkaa kokeilleet ovat jo puolestaan siirtyneet uusille metsästysmaille.

Yrittäjiä löytyy kuitenkin yhä. Yksi näistä on vuonna 2002 perustettu Glorior Belli, jonka debyytti Ô Laudate Dominvs vuodelta 2005 oli suoraan sanottuna toivotonta Watain/Deathspell Omega -mallinnusta; ei toki teknisesti toivotonta mutta ideoiltaan jo silloin kokoon kuivunutta. Jokin aika sitten ilmestyneellä Meet Us at the Southern Signilla matka jatkuu pitkälti samojen esikuvien perässä. Etenkin Deathspell Omegan keskivaiheen materiaali on selkeästi tehnyt näihin tyyppeihin vaikutuksen. Suunta on taatusti kohti etelää, joskaan ei siinä merkityksessä kuin bändi sen levyn nimessä haluaa ymmärtää.

Glorior Belliltä tuntuisi löytyvän taitoa pätevän, puolittain melodisen, osin jopa teknisen black metalin luomiselle, mutta tälläkin levyllä puutteet ovat vakavampia. Bändi ei nimittäin pysty rakentamaan sen enempää kappaleen- kuin levynkestoisia kaaria, vaan tyytyy naulaamaan keskinkertaisen ja hyvän rajamailla kieriskeleviä riffejä toisiinsa ilman, että suurempi tunne välittyisi niistä kuuntelijalle. In Every Grief-Stricken Bluesissa heittäydytään southern-henkiseksi hieman odottamattomassa merkityksessä, sillä biisin muutamat osat liippaavat läheltä Black Sabbathin tai Downin kaltaista juurevuutta. Bändi ei kuitenkaan uskalla heittäytyä kokonaan tämänkään tunnelman vietäväksi, vaan on tiukasti päättänyt tehdä tästäkin kappaleesta lopulta yksioikoisen black metal -veisun.

Kun Nox Illuminatio Mean myötä palataan takaisin siihen De Mysteriis Dom Sathanas -henkiseen perustavaraan, jota suurin osa tällaisesta black metalista on, katkeaa kamelin selkä ainakin tämän kuuntelijan kohdalla. Levyn mielenkiintoisin kappale taitaa olla instrumentaali Fires of the Sitra Ahra, mutta välipalaraidan ominaisuudessa sekään ei lähde missään vaiheessa kunnolla liikkeelle. Tällainen melodisempi, rokkaavampi ja ennen kaikkea rohkeampi suuntaus saattaisi tehdä Glorior Bellistä jo oikeasti mielenkiintoisen yhtyeen.