On vuosi 2006 ja brutaalin tekninen jenkkidödis on juuri saapunut Iso-Britanniaan... Ikävä kyllä alan kaikki hyvät levyt on luvattu vasta jälkitoimituksella, joten Annotations of an Autopsyn ainoaksi mahdollisuudeksi jää pelastaa maailma - kyllä - keskinkertaisella ja ainakin omiin korviini turhan corean kuuloisella äärimetallilla, jota en enää tässä arvostelussa toiseen kertaan haluaisi sanoa death metaliksi.

Ylinopeuksilla iskevyyden ja kuivan riffiruudin lähes täysin kadottava ja keskitempossa kiusallisen harvoin brutaaliutta lähentelevä II: The Reign of Darkness ei ilmennä kuolemaa edes niin voimakkaasti kuin jalkapallohuligaanit, joilta Annotations of an Autopsyn hemmot itse asiassa promokuvissa näyttävät. Suurempi huolenaihe on kuitenkin se, ettei levyltä löydy - genreen katsomatta - hyviä kappaleita. Jos tämän levyn olisi levyttänyt Deicide, sen kannessa lukisi In Torment in Hell. Tämä vertaus tosin sillä pienellä erotuksella, että Deicide on aikanaan ehtinyt tehdä kolmen levyn verran death metal -klassikoita. Vokalisti Steve Reganin viemäriörinän ja muminan sekoitus kuulostaa joka tapauksessa yhtä munattomalta ja kuuma peruna suussa vedetyltä kuin Glen Bentonin viimeaikaiset pyristelyt.

II: The Reign of Darknessilta on vaikea löytää positiivisia asioita. Ehkä lähimmäksi sellaista tulee Cryogenican At the Gates -henkinen alkuriffi, mutta valitettavasti biisi muuten karahtaa kiville jossain 40 sekunnin kohdalla, kun laulaja päästää ensimmäisen äänen suustaan ja bändi komppaa kivasti breakdownilla. Koskaan ei ole kappale kuollut yhtä nopeasti, kun laulaja on ärähtänyt sanan "kill". En halua kuulostaa alentuvalta, mutta kokonaisuutena tämä on valitettava esimerkki albumista, jonka on tehnyt yhtye, joka ei ymmärrä paljonkaan siitä musiikkityylistä, jota se yrittää esittää. Sävellyksellisesti lahjakkaamman bändin kohdalla tämä voisi olla hyväkin asia, mutta Annotations of an Autopsy ei sellainen toden totta ole. Tavanomaisesta kellaridemosta tämän erottaa lähinnä siloteltu tuotanto (josta ilman muuta miinusta) sekä materiaalin totaalinen kankeus. Taas maksaisin pennosen Nuclear Blastin ajatuksista.