Kun ambient-introsta on päästy ohi, tunkee avausraita Morgens kuuntelijan korviin kuta kuinkin stereotyyppisintä puolimelodista black metal -riffiä. Ennen biisin puoliväliä on kuitenkin ehditty piipahtaa jo niin nyky-Satyriconin kuin Arcturusinkin pihamaalla, ja näiden myötä usko saksalaisbändi Fluorynen Dämmerung-debyytin musiikilliseen potentiaaliin alkaa jo hieman palata.

Noin 40 minuuttia - ja aika monta päämäärätöntä riffiä ja teemaa - myöhemmin ääni kellossa on kuitenkin muuttunut jälleen paljon varautuneemmaksi. Sen perustavanlaatuisin puute piilee riffien ja näppäilyjen keskinkertaisuudessa. Levyn ambient-osat eivät ole läheskään riittävän syviä eivätkä riffit taatusti riittävän repiviä. Lisäksi se hukkaa paljon aikaa "tunnelmallisiin väliosiin", jotka eivät tunnu vievän kappaleita mihinkään suuntaan. Etenkin puhdasta laulua sisältävät osat, joita varten on ilmeisesti palkattu vallan sessiomuusikko, ovat pääosin ujoja ja vaivaannuttavia.

Dämmerung on toki ammattimaisesti toteutettu levy ja paperilla sen esittämät ideat tuntuvat kohtuullisen toimivilta, mutta todellisuus on ainakin vielä toinen. Levy ei lukuisista, yleensä tunnelmaltaan lähinnä pysähtyneistä fiilistelykohdista johtuen pääse missään vaiheessa kunnolla liikkeelle. Voimakkaimmat levyltä jäävät jälkimaut tiivistyvätkin termeihin pöytälaatikkomateriaali, digitaalisärö ja vasaralla kasattu palapeli. Levy-yhtiön markkinointiosaston pojat, nuo kiertoilmauksien kuninkaat, kääntäisivät nämä termit varmaankin taiteelliseksi kunnianhimoksi.