Japanilaisissa on aina jotain niin sympaattista, ja niin on Electric Eel Shockissakin. Sugoi Indeed rehaa vakuuttavasti rokkaavan Metallican, AC/DC:n ja Danko Jonesin vanavedessä, mutta kun kitarasti-laulaja Akihito Morimoto avaa suunsa ja sylkee ulos vahvasti aksenttimarinoitua englantiaan, nousee hieman huvittunut tunnelma korvien väliin. Sympaattista.

Itse biisit ovat kuitenkin pääasia, ja sillä puolella Electric Eel Shock täräyttää siinä missä länsimaiset rokkiorkesterit. Riffeissä on perusannos jämäkkyyttä, mutta enemmän levyltä jäävät mieleen venkoilevat ja groovaavat osuudet. Paikoin bändi heittäytyykin vallan leikkimieliseksi ja positiivisen energiseksi kuten nimikappaleessa ja tarttuvassa M.T.B.:ssa. Toisaalta triolla taittuu tyylipuhdas thrashikin, joten mikään yhden jipon joukkue ei ole kyseessä.

Päällimmäisenä Sugoi Indeedista jää mieleen ristiriitainen fiilis. Levyssä on paljon perinteistä mutta ei millään tavoin maata tärisyttävää rokkiotetta mutta myös rutosti kokeilevuutta ja genren sisäistä varianssia, joka sekin jää kuitenkin paljolti sekasoppaosaston puolelle. Niinpä plätyn vetäisee soittimessa muutaman kerran läpi, hyräilee puolihuolimattomasti parin biisin kohdalla ja unohtaa sitten. Sympatiapisteet bändi kuitenkin minulta saa.