Myönnettäköön: kun bändiä luonnehditaan genreiltään sanankääntein "post-rock, post-metal" ja toisaalla taas "mahdottomaksi lokeroitavaksi", herää kyynisessä mielessä lakoninen kysymys:"tekotaiteellista paskaako?" Onneksi maailmassa on reiluutta ja oikeudenmukaisuutta jäljellä, ja arvaukseni on todistettavasti väärässä.

Kaipa fiilistelevää, melodista ja paikoin alakuloistakin kevytmetallia voisi jonkinlaiseksi post-rock/-metal-sekoitukseksi kutsuakin, mutta koska se ei sinänsä vielä kerro bändin musiikista paljoakaan, lienee suuntaa-antavampi lokerointi jossain melodisen tunnelmaosaston puolella, mutta instrumentaaliseen antiin keskittyen. Lauluosuuksia kuullaan suhteellisen vähän, mikä on vain hyvä puoli tämän bändin tapauksessa, sillä sen enempää bändin mies- kuin naisvokalisoinnitkaan eivät korkeaa tasoa edusta.

Parhaimmillaan Exxasensin debyytti edustaa itseään leijuvilla riffeillään, jossa kevyt ja ilmava kitaratyöskentely keskittyy jossain määrin jopa progehtavaan jammailuun. Soitto- ja sävellystyö ei toki ole erityisen monimuotoista, saati järin teknistä, mutta idea käynee selväksi. Tätä onneksi myös tuetaan maistuvilla soundeilla, joita ei ole ruuvattu liian raskaaksi, eikä toisaalta onneksi myöskään aiheettoman muoviseksi.

Olen oikeastaan yllättynyt kuinka mukavalta kokonaisuudelta Beyond the Universe lopulta maistui. Vaikka muutamia vähemmän herkullisia kohtia olisi voinut jättää suosiolla pois ja lauluja vähentää entisestään, on levyllä myös monta asiaa tehty oikein. Ehkä tässä on sitä jotain kosmista mitä biisien aiheetkin tuntuvat antavan ymmärtää.