Jos olisin kuullut Tales of Dark... -yhtyeen musisointia kansia näkemättä, olisin voinut hyvinkin kuvitella kuuntelevani vanhempaa My Dying Bridea. Serbialainen, vuonna 2001 perustettu bändi onkin parhaimmillaan suoranaista pastissia tuon gootahtavan doom metal -yhtyeen luomistyöstä.

Perdition Calls on kaikin puolin hyvin tehtyä, tunnelmallista ja raskassoutuista doom metalia. Ja kun tässä yhteydessä kirjoitan doomista, tarkoitan juuri tätä vanhempaa My Dying Bride / Anathema -osastoa, en näitä vielä vanhemman koulukunnan heavy/doom-yhtyeitä. ToDilla pysyy myös tunnelmanrakennus hyvin hallussa ja mieslauluakin tarjotaan vaikuttavista puhtaista lauluosuuksita örinään asti, mutta hempeää ja kaunista naislaulua unohtamatta. Ja toki koskettimet löytyvät taustavoimista kitaroiden ja rumpujen täydentäjinä.

Peruslähtökohdiltaan bändi siis soittaa mallikkaasti, riittävän hyvillä soundeilla varustettuna ja monipuolisuuttakin tarjoten. Mutta siinä missä MDB kumppaneineen vie toisinaan kielen mukanaan, Tales of Dark... ei oikein onnistu biisimateriaalillaan vakuuttamaan. Lopputulos on "ihan kivaa" kunnianosoitusta oman alansa mestareille, mutta riittääkö se vielä perusteiksi levyn hankintaan? Mene ja tiedä. Alan fanittajille suosittelen tutustumista kuitenkin.