Kansitaide 101 South
No U-turn
CD
[ AOR Heaven ]

( 7½ )
Osta CDON:ista
01. When You're In Love
02. All In The Game
03. Lonely Heart
04. What Are You Gonna Do Anyway
05. End Of The Game
06. From What You Know Now
07. Yesterday Is Gone
08. Take Me Home
09. Don't Tell Me It's Over
10. Blue Skies

101 South julkaisi pari levyä vuosituhannen alussa. Niistä on kasvanut vuosien saatossa todellisia ultra-kevyen hardrockin klassikoita. Niinpä pitkän hiljaisuuden katkaissut No U-turn kuuluikin vuoden odotetuimpiin julkaisuihin. Valitettavasti aika ei ole kulunut jälkiä jättämättä. Huippuvokalisti Gregory Lynn Hallin ääneen on tullut sinne kuulumatonta räkää, eikä Roger Scott Cragin biiseissä ole entisenlaista terää. Apunaan tällä kaksikolla on vanhaan tapaan suuri joukko sotaväkeä. Tunnetuimmat heistä lienevät omaakin yhtyettään luotsannut Billy Liesegang ja Alan Parsons Projectista tuttu Ian Bairnson. Nämä kitaristit muiden soittajien kera takaavat, että soiton puolesta homma toimii.

Haparoivan alun jälkeen alkaa biiseihinkin löytyä henkeä. Kertosäkeiden tarttuvuus lisääntyy biisi biisiltä ja tunnelma alkaa tiivistyä. Neljäntenä kuultava What Are You Gonna Do Anyway alkaa jo olla sitä tasoa, jota etukäteen odotteli. Tämä melankolinen tunnelmapala saattaisi olla hitti Journeyn esittämänä, mutta tässä yhteydessä se tuo kiusallisesti esiin levyn epäkohdan, ohuet soundit. Akustinen Take Me Home ei tästä kärsi, mutta muuten potkua olisi saanut olla sillä puolella enemmän. Vaikuttaa ilmeiseltä, ettei budjetti ole ollut kohdillaan ja jotenkin yhtyettä tulee surku, sillä levyn loppuosan biisit ansaitsisivat paremman kohtalon. Ne nimittäin ovat jo AOR:n juhlaa. Surumielisinä tunnelmapaloina ne ikään kuin muodostavat oman universuminsa, joka ei ole kaukana slaavilaisesta melankoliasta. Kitaran vaikerrus käy suoraan sieluun ja kuin varkain solistin äänikin on jossain vaiheessa puhdistunut. Omituista, totta tosiaan, sijoittaa huonoimmat biisit ensimmäiseksi! Aloitukseksi olisi sopinut ennemmin vaikkapa From What You Know Now, joka tuo mieleen Roger Scott Craigin toisen yhtyeen, Harlan Cagen... jonka paluu olisi sekin suotavaa, varsinkin jos tämän tyylisiä biisejä löytyisi sillekin.

Sivuraiteelta taas takaisin asiaan. Tällä kertaa tarjolla on noin puolen levyn mitalta sellaisia sävellyksiä, joita aiemmilla kiekoilla on ollut yhdeksän kymmenestä. Loppu on laadukasta tavaraa, jota kuitenkin heikentää lähes demotasoa oleva soundi. No U-turn alkaa kyllä muutamilta osiltaan toimia ahkeralla pyörityksellä, mutta se tuskin osoittautuu edeltäjiensä tasoiseksi, toistuvia kuunteluelämyksiä tarjoavaksi klassikoksi.



25.11.2009, Ismo Karo
http://www.myspace.com/101southband Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Lukukertoja : 1578
Palaa »