Manchesterilainen Gone Til Winter osoittautuu siinä mielessä virkistäväksi poikkeukseksi naissolistien luotsaamien nykymetallibändien sarjassa, ettei sen solisti Talena Smith totisestikaan halua liittyä heleällä äänellä piipittävien keijukaistyttöjen joukkoon laulamaan prinsessoista ja satumaailmoista. Gone Til Winterin kohdalla todellisuus sattuu eikä se aina kohtele pehmeästi.

Vahvaäänisen Talena Smithin johtaman Gone Til Winterin samanniminen EP-julkaisu pitää sisällään kuusi kappaletta raskasta, mutta tarttuvan melodista nykymetallia. Tyylillisesti Gone Til Winterin kappaleet ovat lähempänä Panteraa ja Soilworkia kuin Evanescencea tai Lacuna Coilia, vaikka jälkimmäistenkin nimien henkeä musiikissa on paikoin havaittavissa.

Vahvojen vokaalien ohella Gone Til Winter erottuu soinniltaan muista nykymetallibändeistä ilmavien kosketinmattojen ansiosta. Koskettimet tuovat muutoin raskaaseen ja päällekäyvään yleisilmeeseen kiinnostavaa kontrastia, joita ilman Gone Til Winter saattaisi olla hivenen tasapaksumpi tuttavuus.

Näkemyksellisen kokonaissoundinsa ja perusvahvan tuotannon ansiosta Gone Til Winter pystyy peittämään esittämänsä materiaalin keskinkertaisuuden. Minijulkaisun keskeisimmäksi kappaleeksi nousevassa Hear Messä on kieltämättä orastavaa hittipotentiaalia, mutta omimmillaan Gone Til Winter on aliceinchainsmaisessa Violent Withinissä ja panteramaisessa Ultimate Realityssa. Näissä kappaleissa vahva vokalisointi, aggressiiviset kitarariffit ja maalailevat kosketinkerrokset luovat yhdessä välähdyksen potentiaalista, jota jalostamalla Gone Til Winteristä saattaa tulla jotain suurempaa.