Vuosituhannen alussa pystyyn pykätty kreikkalainen Suicidal Angels virittelee toista pitkäsoittoaan. Päällisin puolin tahkoaminen on erittäin pätevää ja maukasta. Vanhan koulun vaaliminen itse soiton muodossa kohtaa hitusen modernin oloisen soundit. Soundit ovat ehkä turhankin kliinit tämänkaltaiseen mättelyyn, mutta selkeydestä ja yleisestä laadukkuudesta levyn tuotannollisella puolella täytyy antaa tunnustusta. Laulajan matalalta murjova julistaminen ja hauska rytmittely lisäävät toimivuutta sopivasti. Tahdiltaan raina muistuttaa hyvinkin paljon Slayeria, vaikkei ilmaisu yhtä kirkkaan sahaavaa ja arayamaisen kirpeää olekaan. Biisit ovat lähes poikkeuksetta erittäin nopeatempoista thrashia, mutta holtittomaksi kohkaamiseksi ne eivät onneksi mene. Erottuvuutta ralleihin toivoisi kyllä enemmän, sillä samankaltaista kamaahan on jo maailma täynnä. Aivan kasvottomaksi Suicidal Angels ei sentään taannu, sillä omia persoonallisempiakin vivahteita roikkuu joukossa mukavasti. Pääosin levyn sisältö on vaan niin moneen kertaan kuultu ja valtaosin paremmalla ja energisemmällä toteutuksella.