Saksalaisen White Buzzin musiikissa on elementtejä sludgesta, doomista ja mantramaisesta toistavuudesta, joten kenties tätä voisi kutsua drone rockiksi/metaliksi. Tunnelmallisista kitarateemoista raskaina takoviin, hyökyaaltomaisiin rytmeihin vaihteleva musiikki on kaukana kaupallisesta ja vaatii diggaajaltaan hyvinkin tietynlaista musiikkimakua.

Lyhyesti sanottuna White Buzz on trippi. Se on musiikkimaisemallisesti vaihteleva matka, jonka kyytiin mielikuvitus helposti hyppää. Biisit ovat pitkiä ja monikasvoisia, pituudeltaan 15-20-minuuttisia pois lukien vain hieman yli viisiminuuttinen raita, joka itse asiassa onkin levyn helppotajuisin kappale rokkaavine rytmeineen. Tämäkin kappale tosin valahtaa puolivälin jälkeen vaikeammin lähestyttävän säveltaiteen pariin.

Kyse on siis ota tai jätä -tyylisestä tapauksesta. Jos tykkäät dronesta, kokeellisesta rockista, doomista tai sludgesta, saattaa White Buzz olla tutustumisen arvoinen yhtye.

Containing elements of sludge and doom and mantra-like in nature, Germany's White Buzz is drone rock/metal, if we can settle on such a name for a new sub-genre. Switching from moody guitar licks and sweeps to pounding rhythms like a tidal wave laying some smack down, White Buzz is far beyond commercial and will most definitely appeal to those with very particular and distinguished tastes.

In short, White Buzz is a trip. It covers a lot of musical landscape and serves well as a backdrop for the imagination. The tunes are long and multi-faceted, clocking in at 15-20 minutes per song, except for the fifth track lasting just over 5 minutes and offering the most accessible tune on this album with its rocky stomp, before it collapses 2/3 of the way through, lunging back into non-commercial territory.

This is one of those take it or leave it picks. If you like drone, experimental rock, doom or sludge, then White Buzz might get you going.