Bändin ja levyn nimet jättävät tämän saksalaisbändin kohdalla vain vähän arvailujen varaan. Death metalia? Grindcorea? Oikeastaan oikea vastaus lienee jossain näiden välimaastossa, sillä Gorezonen amerikkalaismallisen teknisessä viemäröinnissä on vaikutteita molemmista genreistä. Kelvollinen verrokki tälle olisi kenties Dying Fetus. Vaikka Gorezonen musiikki onkin kaikilta kanteilta tarkasteltuna ammattimaista, ei se toden totta ole genressään mullistavaa tai edes mieleenpainuvaa.

Levyn avaa nimellään mahtavia mielikuvia synnyttävä Knee-deep in Body Bags. Siis onko kyse nyt jostain hemmosta ruumissäkkivaraston inventaariossa? Eikö nämä ruumissäkit ikinä lopu, perkele! Vai onko sovituskoppiin tullut erehdyksessä mukaan vaahtosammutinmittainen ruumissäkki? Eikö tästäkään löydy mulle sopivaa kokoa! Elämän ohjenuoria ei Brutalities of Modern Dominationilta kannata siis hakea, ellei sellaiseksi lue bändin brutaaliudestaan ja teknisyydestään huolimatta löysin rantein etenevää metallia. Hikipisarat ovat nimittäin tippuneet treenikämpän lattialle ennemmin soitannollisen suorittamisen kuin sävellyksellisen heittäytymisen johdosta.

Gorezone keskiarvoistaa siis pitkälti teknisen ja brutaalin death metalin tyypillisimpiä elementtejä. Suuntia voi hakea vaikkapa Brutalities of Modern Domination -nimiraidasta, jossa on kyllä riffi ja teema poikineen, mutta rullaavuutta, sulavaa osasta toiseen siirtymistä, tarttuvuutta tai todellista murskaavuutta biisistä on turha hakea. Driven by Cells of Bigotryn keskivaiheilla on tosin havaittavissa jonkinlaista rakenteellista ideaa. Levyn päättävä Period of Consequences polttaa muiden biisien tavoin renkaat puhki ensimmäisen minuutin aikana, mutta kuin ihmeen kaupalla siitä kehittyy vielä jonkinmoinen biisi, joka päätyy hautaansa vasta seitsemän ja puolen minuutin kohdalla. Nämä kohokohdat erottuvat muusta maisemasta kuin harjut Pohjanmaalla, joten Brutalities of Modern Domination jää lopulta väkisin lättänäksi kuuntelukokemukseksi.