Sami Hynninen on ollut musiikintekijänä jo varsin pitkään varsinainen moniosaaja, sekä selvästi omaa tietään kulkenut yksilö. Tästä hyvästähän hänet vasta palkittiin ELMU-säätiön toimesta Somnium-stipendilläkin. Hynninenhän on tunnetusti tehnyt lähes kaikkea raa’ asta black metalista hempeään goottirokkiin.

Hynninen on todennäköisesti juuri tällä nimenomaisella levytyksellään tehnyt kaikista vaikeimmin luokiteltavissa olevaa musiikkia, mitä tulee kaikkiin hänen tähän astisiin tekemisiinsä. Taiteilijanimellä Sami Albert Israel Shamballah Hynninen tässä yhteydessä esiintyvä artisti on siis tehnyt levyllisen musiikkia, joka on kevyimmillään kuin parastakin soft rockia, ja kompromissiterminä sitä toista äärimmäisyyttä voisi kuvata vaikka termillä ”extreme doom metal”.

Levyn sisältöä voi siis kuvata varsin monipuoliseksi, ja kevyimmillään se on todellakin melkoisen unenomaista leijuntaa ja trippailua (Let It Pour, Let It Pour ja Suck My Spear, Servant Of Satan), ja raskaimmillaan puolestaan vähintään yhtä murskaavaa kuin mihin olemme tottuneet jollain aikaisemmilla Hynnisen levytyksillä.

Aluksi levystä tuntuu olevan kohtalaisen vaikeaa saada otetta juuri monimuotoisuutensa vuoksi, mutta toistuvilla kuunteluilla se vetää ikään kuin salakavalasti mukaan omaan kieroutuneeseen ja outoon maailmaansa. Saatekirjeen mukaan levy on genreltään ”occult ambient rockia”, ja tämä määritelmä ei kovin kauas levyn yleistunnelmasta menekään. Levyn vahvuus piilee juuri siinä, miten se menee äärimmäisyydestä toiseen, pehmeästä kovaan, hempeästä murskaavaan useasti jopa saman kappaleen aikana, levyn silti kärsimättä liiasta hajanaisuudesta.

Ennen kaikkea Live At Colonia Dignidad toimiikin juuri kokonaisuutena, ja kappaleet tuntuvat erilaisuudestaan huolimatta soljuvan toisiinsa varsin sujuvasti, niin että levyn mieltääkin nimenomaan kokonaisuutena, eikä vain kokoelmana yksittäisiä kappaleita.

Hynnistä täytyy kiittää jälleen kerran erityisesti musiikillisesta pioneerihengestä, ja siitä, että mies ei ole todellakaan yrittänyt kulkea siitä mistä aita on matalin. Kaikki instrumentit ja laulut tällä levyllä hoitava Hynninen osoittaa vahvuutensa juuri niin monipuolisena musiikintekijänä, kuin mistä hänet on palkittukin. Yhtyeen MySpace-sivujen mukaan musiikkia kuvaa mm. sanapari: something ”special”. Ja tässä nykyajan metallikentässä, missä musiikki menee yhä kaavamaisempaan ja sieluttomampaan suuntaan, kyseessä on todellakin jotain varsin piristävästi poikkeavaa.