Black/doom-metallisella ilmaisulla tiensä aloittanut Venäjänmaalta ponnistava Kauan-yhtye henkilöityy 20-vuotiaaseen Anton Beloviin, joka soittaa levyllä kaikki soittimet viulua lukuun ottamatta, ja laulaa.

Levy päätyi arvosteltavakseni tosiaan sillä oletusarvolla, että tämä olisi jonkin sorttista ”doomia”, mutta toista on todellisuus: kyseessä ei ole oikein millään mittarilla mitattuna ”doom”, saatika minkäänlainen metalli ylipäätään. Sen sijaan Kauan tarjoilee levyllisen kauniisti soitettua ja laulettua ambientia post-rockia, yllättäen vielä täysin suomenkielisillä sanoituksillakin.

Koska en ole mikään genren asiantuntija, täytynee summata aatoksensa vain perustuen puhtaasti niihin välittömiin tunteisiin, mitä tämä levy pystyi herättämään: kaunista ja leijuvaa, välillä unenomaistakin tunnelmointia tarjoaa Kauan, joka se vie musiikillaan osittain jonnekin ihmiskunnan historian alkuhämäriin aikoihin asti. Sellaisenaan mikään metallibändi ei todellakaan käy vertailukohteeksi Aavan Tuulen Maan herättämille mielikuville, mutta Yhdysvaltain Agalloch kaikkine postrock- ja neofolk-vaikutteineen varmaan tulisi lähemmäksi tätä. Jollain tasolla myös bändin ns. shamanistinen ote musiikintekoon ja sen sanoitukset tuovat mieleen kotimaisen CMX-yhtyeenkin.

Aava Tuulen Maa on musiikkia ihmisille, jotka haluavat vaihteeksi rentoutua ja antautua musiikin vietäväksi jonnekin varsin alkukantaiseen, mutta samalla kauniiseen paikkaan.