|
1. Procreating Satan
2. Proclaiming Mercy - Damaging Instinct of Man
3. Exit Through Carved Stones
4. Teethgrinding
5. Forces of Satan Storms
6. Blod og Minne
7. Of Ice and Movement
8. Domine in Virtute tua Laetabitur Rex
Kesto: 32:37 |
Norjalainen Gorgoroth on nauttinut ansaittua kulttisuosiota, ja sittemmin suurempienkin massojen arvostusta jo vuosikaudet, mutta edellisen levyn jälkeen
musiikilliseen tuotantoon tuli pitkähkö tauko. Nyt, pitkäkestoisen odotuksen jälkeen, on bändi saanut valmiiksi levyn, mutta mitä siltä sopiikaan odottaa
monelle pettymyksen tuottaneen Incipit Satan -levyn jälkeen?
Ensivaikutelma levystä on hyvä ja parempi kuin edeltäjänsä, vaikka aika hieman kultaisikin muistoja. Tyyli on kuitenkin paljon rauhoittunut takavuosien
raaoista, vihamielisistä ja väkivaltaisista levyistä, jotka nostivat bändin asemaan, jossa se nyt on. Biisejä löytyy niin keskitempoisen kuin nopean
kaahauksenkin puolella ja biisit ovat kyllä kaikin puolin puhdasta black metallia, vaikka aavistuksen verran death metal -henkeä voikin kappaleista ja
tyylistä soitannollisella puolella aistia. Puolituntinen levy vierähtää yllättävän nopeasti läpi, mikä toisaalta kertoo vain siitä, että mitään täytettä tai
tusinasontaa ei kappaleisiin ole upotettu. Hyvä niin, sillä levyä tulee helposti pyöritettyä toisenkin kerran samalta istumalta. Ainoastaan Of Ice and
Movement -biisin loppuun on ujutettu annos minimalistista industrial-ääntelyä ja levyn lopettava outro kuulostaa lähinnä 80-lukulaisesta tietokonepelistä
napatulta. Lyhyt lopetusveisu ei kuitenkaan saa levyä pilattua, joten seikan voi ohittaa olankohautuksella.
Soundillisesti levy on jonkinlainen välimuoto raa'an ja selkeäsoundisen äänimaailman saralla. Toisaalta kitarat ovat kyllä selkeät ja kuuluvat, mutta
tietynlainen rupisuus ja röpöisyys maustavat niitä mukavan tehokkaasti ja muut soittimet noudattavat samaa linjaa päällisin puolin. Laulut ovat tuttuun
tapaan säröistä rääkyhuutoa, joka on omalla tavallaan yksi Gorgorothin tunnusmerkeistä. Myös hieman puhtaampia lauluosuuksia on levylle saatu, mutta
valittamista ei löydy siltäkään osin. Kappaleet kohtaavat toisensa sekä tuotantopuolen kuin tarkoin harkitussa koreografiassa ilman pahempia konflikteja ja
tasapaino säilyy levyn alusta loppuun asti - tökeröä introa mukaan lukematta. Vastavuoroisesti hieman eriarvoisia kappaleita olisi kaivannut tasapaksuuden
särkemiseksi, mutta kaiketi loppupeleissä tasainen laatu on parempi kuin runsaasti ailahteleva. TotI on hyvä levy, mutta Gorgorothin tasolla se jää pitämään
häntää yhdessä Incipitin kanssa.
05.06.2003, Serpent |
|
