Oman kokemukseni mukaan meininki Englannin Liverpoolissa saattaa äityä jopa väkivaltaiseksi. Varsinkin jos sattuu paikalle perjantai-iltana, kun paikalliset ovat ehtineet tintata viinaa jo useamman tunnin ajan. Silloin ei kannata kaupungin keskustassa juuri vastaantulevia huligaaneja silmiin katsoa. Myös Manchester Unitedin paidan kantaminen kertoo suisidaalista luonteesta.

Mitä voidaan siis odottaa, kun Liverpoolista ponnistava bändi nimeää itsensä Neandertahliksi? Jotain verrattain primitiivistä ja väkivaltaista, kenties? Tämä nelihenkinen ihmisapinakollektiivi on kuitenkin toista maata. Yhtyeen viisi biisiä sisältävä EP, nimeltään Their Sprawling Bodies Imperfectly Embalmed, esittelee nimittäin varsin teknistä, etäisesti deathmetallista materiaalia.

Neandertahlin eduksi on heti sanottava kuitenkin se, että teknisyydestä huolimatta bändi on malttanut säveltää EP:lle ihan oikeita biisejä. Rakenteet ja riffit toki nyrjähtelevät, mutta kappaleista löytyy myös melodisempaa liidikitarointia ja suoremmin iskevää riffittelyä. Esimerkiksi The Mountain Moves on tässä suhteessa mukavan monipuolinen veisu. Sekä vokalisti Darren Laveryn ääni että muutamat kappaleen riffit tuovat itse asiassa mieleen jopa Heartwork-ajan Carcassin.

Valtaosa kiekosta on kuitenkin sen verran mutkaista tavaraa, että sitä on vaikea sanoa mieleenpainuvaksi. Taidokas ja, kyllä, varsin tyylitajuinen tekninen metalli on monesti kuitenkin niin mahdoton yhtälö, että jo ajoittaisesta rullaavuudesta ja ennen kaikkea hyvin säilyvästä maltista antaa Neandertahlille mielellään plussapisteitä. Neandertahl ei myöskään keskimäärin ajaudu turhan kauas metallisesta ytimestään, mitä ainakin itse pidän tärkeänä asiana; jos haluan kuulla Yesin Close to the Edgen, en taatusti halua kuulla sitä teknisen (death) metalin nimikkeellä. Turhanpäiväistä venkoiluakin levyltä löytyy Timeless Guardianin ja useiden yksittäisten teemojen verran, mutta kokonaisuutena EP on miellyttävä tapa tutustua uuteen, potentiaaliseen englantilaisbändiin.