Jos Kuopion lahjaa metallimaailmalle eli Corpsea voidaan syyttää ainakin osittain rässiliivien leviämisestä jokaisen Pertti Perusmetallistin vaatekaappiin, on miehellä onneksi toisessakin vaakakupissa runsaasti tavaraa syntiensä hyvittämiseen. Deathchain on pitänyt kiinni death/thrashistaan seitsemän vuoden verran, ja nyt Winterwolf vetää vanhan liiton nuottaa vieläkin syvempiin vesiin.

Winterwolf – joka siis oli eräänlainen Deathchainin esiaste – ei ole lähtenyt merta edemmäs kalaan vaan heittää tällä täyspitkällään vahvan tervehdyksen pääasiassa ruotsalaisen 90-luvun alun death metalin suuntaan. Cycle of the Werewolfin kitarasoundi on ehtaa Sunlightia (vaikka Suomessa on levy nauhoitettukin), ja riffeistä ja yleistunnelmasta irtoaa paljon Dismember/Entombed-hetkiä. Särisevän vauhdikkaat ja paikoin rokkaavatkin riffit saavat kanssakumppanin hitaammasta jyräyksestä, joka on helppo jäljittää levyn päättävän coverinkin myötä Bolt Throweriin.

Itselle jääkin Winterwolfista kuva yhtyeenä, joka ei edes pyri peittelemään vaikutteitaan vaan kantaa retro-lippuaan ylväästi korkealla – ja mikäs siinä on kanniskellessa, kun Corpsen ja alan ehdan veteraanin, Demilichin Antti ”Abominator” Bomanin kitaroista irtoaa tällaista hittikimaraa. Dynaamisuus ja eeppisyys lyövät hienosti kappaleissa kuten Wolf Skin Mask (tunnelmansa ja hitautensa puolesta heitto Slayerin Dead Skin Maskin suuntaan?), kun taas Lycanthropic Aeons hoitaa letkeän rokkipuolen.

Totta kai joskus Cycle of the Werewolfia kuunnellessa tulee mieleen, miksei sitä voisi pysytellä siinä 90-luvun ”oikeassa” tavarassa, mutta kyllä jo Tommi ”Rotten” Virrannan kurlauksessa on sen verran asennetta, että Winterwolf sulautuu mainiosti 20 vuotta vanhojen klassikkojen sekaan. Pisteet myös siitä, että Corpse & Co. hoitavat hommat niin pitkälle vanhan liiton malliin, että Cycle of the Werewolfista tuli ensiksi ulos vinyyli – CD-hifistit joutuvat odottelemaan täysikuuta ensi vuoden puolelle.