Käytännössä vasta 2000-luvun puolella toimintaansa elävöittänyt Lie in Ruins on saanut uurastaa pitkähkön pätkän ennen varsinaista debyyttilevyään. Runsaan odotuksen jälkeen on lähemmäs tunnin kestoinen Swallowed by the Void vihdoin täällä ja tällä(kin) kertaa liputetaan vanhanaikaisen kuoleman puolesta.

Kyynisesti voisi todeta LiRin ensimmäisen täyspitkän olevan ehtaa retrokuoloa, joka ei uusilla ideoilla retostele. Vanhat ideat on kaivettu esiin parin vuoskymmenen takaisista haudoista ja irtoraajat korkeintaan järjestelty uudestaan. Frankensteinin hirviö ei uutta lihaa omaa, vaikka tikkausjäljet vielä verestävätkin tekijöidensä toimesta.

Vaan se mikä lihan iässä ja alkuperässä menetetään, se ompelutaidoissa lunastetaan. Tämä hirviö nimittäin on sen verran hyvin tehty, että heikommat pastissit vertailussa hävetköön. Swallowed... on aina hyytävästä introstaan eteenpäin niin hyvin koostettua kuolonmetallia, että levyn ei tarvitse kalveta aikalaispioneeriensa rinnalla, ja kuten jo aiemmin tuli vihjaltua, ne verrokkibändit löytyvät lähinnä sieltä Sunlight-sukupuolen länsinaapuriehdokkaista, lähinnä Dismemberin ja Entombedin suunnalta.

Mikä kenties hienointa, LiR on ymmärtänyt monimuotoisuuden viehätyksen. Orkesteri ei tyydy takomaan biisejään läpi yhdellä tempolla, vaan osaa niin hitaan doomahtelun kuin nopeatempoisemman rymistelynkin. Väliin mahtuu tietysti myös kaikenlaista keskitempoista murjontaa. Myös soundien osalta jälki tuo mieleen enemmän 90-lukulaisen ulosannin kuin modernimman aikakauden hifistelyt. Niin ikään orkesterin käyttämä kuolinkorina hoitaa hommansa kelvollisen tasokkaasti.

En osaa nimetä mitään yhtä ylitse muiden -kokemusta tästäkään paketista, mutta kokonaisuus on eittämättä komeasti kokoon kursittua kamaa. Lie in Ruins onkin "päivittänyt" death metalinsa hienosti takaisin menneisyyteen.