Tides on vuonna '92 Ruotsin Kumlasta startanneen Memory Gardenin ensimmäinen täyspitkä tuotos. Alunperin ruotsalaisen Heathendoom Musicin vuonna '96 julkaisema levy julkaistiin viimein uudelleen alankomaalaisen VIC Recordsin toimesta kuluneen vuoden keväällä. Jo ensimmäisen kerran ilmestyessään Tides esitteli eeppistä doomia in its purest sense, eikä ajan hammas ole vielä näihin päiviinkään tultaessa purrut materiaaliin lommoakaan. Levy on pitänyt kovatasoisuutensa läpi vuosien, ja erottuu yhä edukseen verraten pienenä kautta aikain pysyneen tyylisuuntansa piirissä.

Äänimaisemaltaan ei remasteroitu re-issue alkuperäisestä havaittavasti erotu; soundi on edelleen kohdallaan sekä juurikin niin raskas, väkevä sekä tuomiota jo itsessään julistava kuin mitä tämäntyyliseltä yhtyeeltä odottaisikin. Teknisesti mallillaan oleva tuotos on täyttä timanttia myös sisällöllisesti; biisit ovat ehdottoman omaperäisiä, mieleenjääviä sekä tarttuvia, kitaraharmoniat aivan omaa luokkaansa sekä rumpukuviot täydellisiä. Kokonaisuuden kruunaa Stefan Berglundin laulu täynnä taitoa, tunnetta ja asennetta.

Ekstrana uusintajulkaisulla on kolmen levyllä olevan biisin demo- ja rehearsal -versiot. Lisäksi kansitaiteet on laitettu uusiksi, ja mukana on pientä liner noteakin.

Kaikkiaan Memory Garden on kokonaan omanlaisensa sekä aivan vitun kova yhtye, Tides yksi eeppisen, jos kohta melko teknisenkin doomin kiistämättömiä kulmakiviä sekä klassikkomerkinnän ansainnut niin sisältönsä kuin ikänsäkin puolesta. Uusintajulkaisusta lisäksi VIC Recsille parisataa papukaijamerkkiä vuoden kulttuuriteosta. Jumalauta tämä on hyvä levy! DOOM ON!

PS. Memory Garden @ Donington Rock Club, Kouvola 31.10.2009:

Jo vuodesta '96 bändiä diggaillut "old-timeri" lähti paikan päälle nimenomaan Memory Gardenia katsomaan. Helvetti ensimmäinen kerta ikinä kun yhtye Suomessa, eli ts. paikalle saavuttiin vaikka pää haudassa. Kokonaisuudessaan keikka oli käsittämättömän kova; biisejä tuli pitkälti koko diskografian aikajanalta, ja meininki ja tunnelma olivat ainakin allekirjoittaneella katossa läpi koko setin. Tämä vanhaparta tunsikin äkkiä nuorentuneensa runsaat tusinan vuotta keikan aikana. Yleensä ei ole edes tapana moshata pahemmin tapahtumissa, mutta nyt tuli ekaa kertaa vuosiin kiskaistua selkä ja niska niin piippuun ettei mitään rajaa. Vielä kun Trapped at the Pharaoesin aikana tuli laulettua mikkiinkin siitä eturivistä, niin ai että. Harmittamaan jäikin malliin saatanasti, että esitysajat tulivat lopussa vastaan, kun oli jo hiljalleen seuraavan bändin aika. Kuulemma olisivat Tidesilta soittaneet vielä Genesiksen ja Forever-MCD:ltä Warlordin. Siinä olisi vain ollut niin maan pirun tiukka setin lopetus. Täytyy toivoa että ensi kerralla sitten. Onneksi hommat ja hammerit jatkuivat vielä soittonsa jälkeen, kun tarjoutui mahdollisuus käväistä bäkkärillä moikkaamassa ja kiittämässä hyvästä keikasta. Pientä viinashottiakin tarjottiin ja hyvää jutustelua riitti vaikka kuinka. Hiton rentoa ja mukavaa porukkaa, ja vielä kun mahtavan keikan vetivät, niin oli kyllä vuoden ehdoton kohokohta meikälle tämä. Kotiin tullessa saldona yhtyeen uusi paita, signeerattu rumpukapula ja aivan vitun onnellinen mieli. Paras keikka ikinä terv.nimim. "kotimaamme ainoa faniboikka -82".