Kolmoslevy Merkuria edeltänyt, noin neljän vuoden takainen Der Ort oli lajissaan melkoista tauhkaa. Nyt yritystä samassa lajissa on aiempaa enemmän ja kehitystä onkin mitä ilmeisimmin tapahtunut, mutta vieläkään sakemannit eivät ole onnistuneet tekemään hyvän luokan kopiota Norjan omasta Enslavedista.

Lieneekö kyseessä viikinkiveren(perinnön) puute vai silkka sävellystaidottomuus, mutta runsaan vuosikymmenen kasassa ollut Klabautamann apioni edellä mainittua viikinkiyhtyettä vähemmän hyvällä menestyksellä. Olipa kyseessä sitten tietoista jäljittelyä tai tahatonta pastissia, Merkur onnistuu kuulostamaan Enslavedin uudemman tyylisuunnan lanseeraukselta - halpahalliversiona.

Progehtavaa viikinki- ja pakanametallisfääriä tavoitteleva, tavanomaiselta black metaliltakin paikoin kuulostava Merkur ei ole edeltäjänsä kaltainen täysi susi, mutta ontuvaa mäiske on vieläkin. Siellä täällä on vivahde maukkaampaa riffiä ja Enslaved-ylijäämää, mutta liian usein lopputulos lässähtää pannukakuksi. Ok-tason riffejä, yhdentekeviä biisejä ja päälle kelvatkoon!-luokan tuotanto.

Hyvistä hetkistään huolimatta Merkur ei vain lähde. Se ei ärsytä, innosta tai oikeastaan tunnu missään muutenkaan, millään tavoin. Kun käheä perusrääkynäkään ei muun musan ohella liikuta mihinkään suuntaan, ei köyhän miehen puhtailla vokaaleilla suurempia tunteita herätellä. Kyllähän tätä mielummin kuuntelee kuin turpaansa ottaa, mutta kun vaihtoehtoina löytyvät lukuisat nettiradiot, muut musiikkipalvelut tai yksinkertaisesti tasokkaammat levyt, en näe syytä miksi antaisin Merkurille yhtään lisäkuuntelua tätä enempää.