Organin kotipaikkakunnaksi kerrotaan Norjan Oslo, vaikka ryhmän kolmesta muusikosta kaksi - Janos ja Kekoz - vaikuttaa myös vastaavasti Italian Torinosta kotoisin olevassa (V.E.G.A.)-yhtyeessä. Sekavuusaspekti on kohdallaan sillä niin useamman huuruisen, joskin keskinkertaisen black metal -vaikutteisen albumin julkaissut (V.E.G.A.) kuin tuoreempi Organkin ovat verrattain sekopäistä musiikkia.

Nyt arvostelussa oleva Organ-seiskatuuma sisältää avausraidan verran Ved Buens Ende -henkistä kokeellista black metalia, jossa laulun virkaa toimittavat täysin elokuvista napatut samplet. Biisin riffit ovat pääosin lähes säröttömällä kitarasoundilla tehtyjä näppäilyjä, kun taas kappaleen rytmiikka ja rakenne ovat jopa päämäärättömyyteen saakka polveilevia. Biisi onkin vahvasti jamittelevan oloinen; siitä löytyy mukavan kuuloisia yksittäisiä teemoja ja hetkiä, mutta kokonaisuutena siitä ei kannata puhua mitenkään erinomaisena. EP:n kakkosraita on mallia välisoitto, ja myös kolmas raita on voimakkaasti elektroninen sävellys, jossa on kitaraakin vain nimeksi. Ja mikäs siinä noin muuten, mutta kappale ei yksinkertaisesti ole kiinnostavan kuuloinen. Biisin loppupuolelta tosin löytyy hieno, vahvasti ambient-sävyinen hetki, jonka jälkeen CD-R:lle käräytetty promoversio tästä seiskatuumaisesta pyörähtääkin jo takaisin ykkösraitaan.

Organ on siis hahmotelma, jolta löytyy niin onnistuneita kuin epäonnistuneitakin kokeiluja, mutta millään tavalla mieleenpainuva se ei ole. Etenkin kiekon kaksi jälkimmäistä raitaa ovat melkein läpeensä sävellyksellisiä rääpäleita, kun taas ykkösraidan lähestymistavasta voi kuulla pienoista potentiaalia.