Vidres a la Sangin kolmoskiekko Som on blackin ja deathin sekaista äärimetallia tyylilajin hevimetalliin kallellaan olevalta reunamalta. Tämä tarkoittaa, että Som ei ole erityisen brutaali, väkivaltainen tai vaikeasti lähestyttävä albumi, vaan pikemminkin ammattimaisesti toteutettu ja tumma mutta aggressiivisuuttaan ja suuntaansakin hieman hakeva metallikiekko. Xtreem Musicin espanjalaiskatalogissa Vidres a la Sangin raskas ja tyylilajiin suhteutettuna keskitempoinen musiikki on kuitenkin pakan parempaa puoliskoa.

Tämä kehu on kuitenkin ymmärrettävä äärimmäisen varovaiseksi, sillä lopulta siihen ei tarvita kuin kourallinen jollain tavalla osaavasti rakennettuja kappaleen osasia. Oikeastaan jokaisesta kappaleesta löytyy hyviä aineksia, mutta samaan hengenvetoon voi todeta, että näistä aineksista bändin olisi pitänyt pystyä kursimaan huomattavasti toimivampia biisejä ja ytimekkäämpi kokonaisuus. Niin A l'ombran, Esclaus de la Modernitatin kuin El Critin melodisemmat ja suoraviivaisemmat osat eivät kohtalaisesta iskevyydestään huolimatta jää kauaksi mielen syövereihin soimaan, kun palan painikkeeksi tarjoillaan kymmenien minuuttien edestä heikkoa ja keskinkertaista puolimelodista death metalia.

Osittain väittäisinkin, että Vidres a la Sangin riippakivenä on sen pyrkimys pitäytyä edes näennäisesti äärimetallisen ilmaisun parissa. Esimerkiksi Esclaus de la Modernitat voisi yksinkertaisemmin ja koukuttavammin sovitettuna olla hyvinkin iskevä melodinen death metal -biisi. Nyt kun yhtye puskee biisiin puolihuolimattomasti sävellettyä osaa toisensa perään, menettää yli 10-minuuttinen kappale punaisen lankansa. Death metalin - kuten monen muunkin taiteenlajin - viehätys piilee kuitenkin artistin kyvyssä tiivistää kuuntelijalle pelkästään olennainen. Ainakaan tässä suhteessa Som ei valitettavasti ole erityisen onnistunut levy.