Joskus sitä ihmettelee, mitä bändien päässä liikkuu. Puolasta lähtöisin oleva Cemetary of Screams toteaa sivuillaan ja pressitiedotteessaan yhtyeen musiikin olevan doom metalia. Doomia tämä ei ole kyllä nähnytkään, vaan oikeampi lokero Frozen Imagesille on ehkä enemmänkin goottimetallin puolella. Lokerointi tuomiometalliin on muutenkin huvittava, sillä luulisi että goottidisko olisi kaikista myyvin ja mediaseksikkäin lokero - ainakin se kävisi paremmin kaupaksi kuin kovinkin läheisesti tuomiopäivään viittaava metallinjyräys.

Levyn kansitaiteesta ja nimestä tulee jopa enemmän mieleen suomalaisittain niin suosittu melodinen death Sentencedin jalanjäljissä, mutta ei tämä tosiaan ole sitäkään. Musiikki Frozen Imagesilla on kaikista lähimpänä Painia, jos pitää joku verrokki hakea. Peter Tägtgrenin outolapsen kanssa tällä on paljonkin tekemistä, mutta Cemetary of Screams on tehnyt kaiken pikkaisen verrokkiaan huonommin. Riuskat jätkät tietysti toteavat, että voiko Painista enää pahentaa, mutta onhan tällekin oma paikkansa. Se paikka on tosin harvoin minun soittimessani, joten lienee sanomattakin selvää, ettei Cemetary Of Screams syystä tai toisesta iske.

On Frozen Imagesilla puolensakin, mutta nykymusikanteille tyypilliseen tapaan taidetta on tuupattu levylle puolet liikaa. Hyvistä ja keskinkertaisista laulelmista saattaisi pystyä luomaan yhden LP-mittaisen levyn, mutta yli tunnin puserrukseen tällä yhtyeellä ei ole paukkuja. Musiikin ollessa keskinkertaista syntsavetoista hevitettä melodioihin ja muuhun olisi pitänyt panostaa reilusti enemmän. On myös aika erikoista, että levyn parhaaksi kappaleeksi nousee Manuel De Fallan säveltämä klassinen teos Ritual Fire Dance, josta on tähän yhteyteen rakennettu oiva instrumentaalinen tulkinta. Muilta osin levyltä ei oikein löydy tunnelmaa eikä tulkintaa, eikä yksikään muu levyn kappaleista jää mieleen niin, että voisin suorilta sanoa mikä siinä oli hyvää.

Jollei em. instrumentaalia lasketa, niin Frozen Images on teos, joka ei juurikaan herätä tuntoja mihinkään suuntaan. Se teoreettisella tasolla varsin korkealuokkainen teos, mutta siinä ei ole mitään, mikä saisi kuuntelemaan sitä kovinkaan innokkaasti. Se ei puhuttele ajatuksen tasolla eikä oikein musiikkinakaan, mutta jos tarkastellaan sitä pelkkänä säveltämisen ja soittimasen suoritteena, niin voidaan todeta, että Cemetary of Screams on onnistunut. Nykyisessä musiikin tulvassa sitä kuitenkin odottaa kuunneltavaltaan paljon enemmän, tämän kaltainen metallimaailman hissimusiikki ei tule jäämään pitkäikäiseen käyttöön.