Lastenmusiikki on lähes poikkeuksetta suunnattu aikuisilta lapsille, sillä tenavat harvemmin itse tekevät musiikkia. Tästä lähtökohdasta pilteille osoitettu viihde on aina laskelmoitua, oli sitten kyseessä isoäidinaikainen lastenlaulu, Ipanapa tai Ella ja Aleksi. Hevi on kuitenkin joillekin sen verran kaiken maallisen yläpuolella olevaa, että sen itsetarkoituksellinen valjastaminen kaupallisiin tarkoituksiin, kuten Idolsiin tai pitsamainokseen on vähintään pyhäinhäväistystä. Thunderstonen entisiä ja nykyisiä miehiä sisältävä Hevisaurus onkin saanut konformisteilta paskaa kilokaupalla niskaan jo ennen albuminjulkaisua, mutta 5-vuotias poikani ainakin osti konseptin välittömästi. Levy napattiinkin heti seuraavana päivänä mukaan päiväkotiin esiteltäväksi ja on siitä lähtien soinut päivittäin.

Jos Hevisaurukselta riisuu pois hirmuliskopuvut ja sanoitukset, jää jäljelle kuitenkin säällinen melodinen kasarihevikiekko, joka enemmän kuin paikoittain kuulostaa Kilveltä ollen myös lähellä Thunderstonen vanhaa linjaa. Oman, mitä ilmeisimmin Nino ”Dino Saurenne” Laurenteen rustaaman materiaalin lisäksi mukana on neljä lainapalaa, mikä todistaa jälleen sen, että vanhojen lastenlaulujen ja iskelmien vääntö voimametallikuosiin on helppoa kuin lapsen lyöminen. Sinänsä turhien covereiden funktiona lieneekin avittaa ennestään tuttuina levyn omaksumista. Sitä paitsi Mörri-Möykystä on jo Popeda tehnyt definitiivisen version.

Huvittava yksityiskohta on, että Herra Hevisauruksena kiekuvan Pasi Rantasen ulosanti muistuttaa välillä erehdyttävästi 80-luvun lastenlaulujen tulkki Mikko Alataloa. Biiseistä kuulee myös tuttuja ainesosia, kuten Kissiä ja Gary Moorea. Useimmiten lainaus on tehty sen verran taitavasti, ettei alkulähdettä saa kirveelläkään päähänsä, josta esimerkkinä vaikka Läksyjä tulee. Hevisauruksen kohderyhmälle tosin ei taida läksyjä vielä tulla.

Hevisauruksen on tarkoitus lähteä sauruskostyymeissään levittämään juraheviä myös lastenlavoille, mikä sopiikin varmasti keski-ikäistyville perheellisille hevimuusikoille persnettoa tuottavia iltavetoja paremmin. Hevidinosaurukset ovat konseptina sen verran hyvä ja hahmot ainakin piirrettyinä onnistuneita, että innovaatiota kannattaisi yrittää lisensoida muuallekin. Menihän Suomessakin läpi taannoin saksankielinen krokotiili. Toinen vaihtoehto on kääntää Jurahevin Kuninkaat englanniksi ja kaupata sitä Japaniin powermetallina, sillä hääräähän albumilla apuna Stratovariuksen ja Sonata Arctican soittajakuntaa.