Ruotsalaisen Arckanumin kolmoslevy Kampen on eräänlainen black metalin moderni klassikko ja samalla teos, joka jäi bändin viimeiseksi täyspitkäksi levytykseksi moneen vuoteen - aina siihen asti, kunnes soolobändi teki kunnollisen "paluun" vuoden 2008 tietämillä. Yksitoista vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen on tekele saanut uusintakäsittelyn, johon kuuluu paitsi Andy Classenin remasterointityö, myös biisien jaottelu omiin raitoihinsa ja yhdelle cd:lle koko paketin pakkaaminen.

Kampen on monessa suhteessa äärimmäisen raakaa, repivää ja barbaarista black metalia. Sen alkukantainen ja luonnonläheinen revittely on kuitenkin myös hyvin puhtoista ja autenttista toisen aallon ryöpytystä, jonka mystiselle, väkivaltaiselle ja kuitenkin luonnolliselle tunnelmalle vain harva teos voi vetää vertoja.

Vaikka kappaleet ovat paikoin ravisuttavan karkeita, löytyy levyltä myös hyvin henkevää tunnetta, joka tuo mieleen shamanistisen herätyksen. Tässä ollaan niin kaukana panssarivaunuista, sienipilvistä ja moderneista väkivallanteoista, ettei näillä perustein Arckanumia voi edes niputtaa samaan osastoon monien muiden "väkivaltaisten" bm-orkestereiden kanssa. Ja hyvä niin, sillä bändinä Arckanum on todellakin oman tiensä kulkija.

Mitä itse puhtaasti musiikilliseen puoleen tulee, Kampen ei soi kauniisti, hittivetoisesti eikä hyvillä soundeilla. Särisevät kitarat ovat rujoa kuultavaa, rummut sihiseviä, jytiseviä ja kaikkiaan ihailtavan luonnollisia vähemmän hifistisine soundeineen. Mutta missä Arckanum todella vetää suvereenisti pitkän tikun on Shamaataen karkea, tunnistettava ja suorastaan eläimellinen rääkylaulu. Tälle täydellistä kontrastia ovat levyn harvat, mutta sitäkin maistuvammat puhtaat osuudet.

Vaikka en pidäkään Kampenia sooloyhtyeen parhaana tuotoksena, se on silti eläimellisen järisyttävä ja vahva paketti. Vain harva bändi voi tässä genressä tehdä yli 70-minuuttisia levyjä ja vielä pitää paketin koossa tasostaan lipsumatta. Arckanum yksinkertaisesti osaa sen mihin vain harva kykenee.