Biisintekijä Mikael Erlandsson lähestyy ruotsihardrockin ystäviä uudella projektilla. Tyypilliseen, länsinaapurissamme harrastettuun tapaan, ei Salute tarjoa mitään uutta saati omaperäistä. Kitara pinnassa, koskettimet pohjalla ja jotenkin persoonaton laulu kaikkein päällimmäisenä. Melodisessa hardrockissa pitäisi kappaleiden olla se pääasia, mutta nyt ne on jätetty selkeästi viimeistelemättä, sillä mitään mieleenjäävää niihin ei ole onnistuttu ymppäämään. Pienellä koukutuksella olisi voitu saada ihmeitä aikaan, mutta jostain syystä sitä ei nyt ole tehty.

Soittopuoli on toteutettu pakonomaisen tiukasti, kunpa samaa linjaa olisi noudatettu sanoituksissa. Ne vilisevät kliseitä, mutta eivät onneksi ihan niin paljoa, että pokassa olisi pitelemistä, vaikka läheltä pitääkin. Toy Soldier on arvostelijan painajainen, viisi minuuttia levyn loppumisen jälkeen huomaa, ettei siitä ole jäänyt mitään mieleen. Onhan se jossain mielessä saavutus sekin. Siis tehdä teknisesti moitteetonta, mutta sisällöltään täysin mitäänsanomatonta musiikkia. Jos sattuisi, että Salute olisi oikea bändi, eikä projekti, keikkaa saattaisi olla tarjolla House Of Shakiran lämppärinä. Pakettia voisi sitten markkinoida unettomuudesta kärsiville.