Pääsosin stadilaistunut, mutta Turkua vielä ainakin henkisenä kotinaan pitävä Disgrace ei hötkyile, minkä voi päätellä vaikka arviokappaleen toimittamisesta, joka kesti miltei kaksi ja puoli vuotta. Levyä voinee silti pitää ajankohtaisena, sillä kyseessä on kokoelma, eikä sen jälkeen ole siunaantunut uusia tuotoksia. Bändin viimeisimmän täyspitkän, Born Tiredin, julkaisustahan on kulunut jo viitisen vuotta ja rokkivuodet 1997-2005 niputtava Degeneration II odottaa vieläkin metallikauden tilinpäätöksenä toimivaa ykkösosaansa.

Alkuaikojen Slayer-hapuiluista aikoinaan kuolometalliin ajautunut Disgrace löysi uuden suunnan toiminnalleen vuonna 1994 julkaistulla Horror Vacuum –minicd:llä, josta tosin saattoi vielä aistia metallin sävyjä. Lopullinen hyppäys suoraviivaisen rock’n’rollin maailmaan tapahtui pari vuotta myöhemmin julkaistun Gula –ep: n myötä , minkä seuraava täyspitkä If You're Looking for Trouble vielä sinetöi. MC5- ja The Stooges –lähtöisen Detroit-paahdon lisäksi yhtyeen soundiin on vaiheittain hiipinyt Nuggets-kokoelmilta tuttua autotalli-soundia ja jopa bluesahtavaa otetta. Tästä esimerkkinä Love Too Much Too Slow, joka olisi kotonaan The Doorsin LA Womanilla.

Mitä parhaiden albumiraitojen lisäksi kooste on syönyt pari lofi-osastoa edustavaa ennenjulkaisematonta sekä lainat The Dragsilta ja Billy Childishiltä, mitkä, jos en ihan väärin kuule, tulkitsee riveistä jo poistunut kitaristi Riku ”Anal Chimpanzee” Sanaksenaho. Itse olisin kaivannut mukaan vielä If You're Looking for Troublelta löytyvää kaahausta Dead Beat, mutta ilmeisesti viisi osumaa per albumi -linjasta ei ole haluttu tinkiä.

Äskeisen havainnoinnin perusteella hurjassa keikkakunnossa oleva viisikko jaksaa soittaa, vaikka turhan harva diggaa. Homma kuitenkin jatkuu siitä huolimatta ja työnimellä Finnish Bureaucracy kulkeva kuutosalbumikin on ollut valmisteilla jo pitkään. Disgracen tavoitteena tuskin on työvoitto, vaan kyse lienee jostain muusta.