Ruotsalaisen Hypocrisyn kahdettatoista studiotäyspitkää on odotettu enemmän tai vähemmän kuin kuuta nousevaa, ainakin fanikunnan parissa. Eikä ihme, nousihan yhtye kohti selvästi parempaa tasoa neljän vuoden takaisella Virus-levytyksellään parin sitä edeltävän heikomman tekeleen jälkeen. Viimevuotisen Catch 22 -uusintaversioinnin jälkeen onkin ollut kysymysmerkkinä mihin suuntaan herra Tägtgren on purttaan luotsannut.

A Taste of Extreme Divinity ei ole missään nimessä Virus 2, ainakaan auttamattoman positiivisessa mielessä. Catch 22:n ja The Arrivalin tapaiset sekunda-Hypocrisyt jäävät kuitenkin jälkeen kuin tuhka tuuleen ja hyvä niin. Bändi on oikeilla raiteilla, niin riffien kuin sovitustenkin kanssa. Genreluokituksen osalta yhtye löytyy siis jälleen melodisen death metalin kohdalta ja niin paljon tuttua (ja turvallista) on mukana, että on vaikea kuvitella bändin fanin pettyvän AToEDin tarjontaan. Ainakaan verisesti.

"Taste" sisältää bändin metallia tutulla skaalalla. Paikoin mennään reipastempoisesti ja aggressiivisesti, ajoittain hitaasti ja raskaasti kuin keskitempoisella dm-levytyksellä konsanaan. Toisaalta fiilistellään melodisen kevyesti ja yhtäältä levyltä löytyy myös bm-tyylisiä osuuksia. Toisin sanoen, hyvin, hyvin Hypocrisylle ominaista musisointia kaikkiaan.

Biiseiltään ei nousta aivan Virusin tasolle kokonaisuutena, mutta parit herkummat kappaleet, kuten eräänlaiseksi hitiksi laskettava Global Domination sekä levyn lopettava Sky Is Falling Down nostavat hittimittaria korkeampiin lukemiin. Etenkin ensin mainittu nousee ehkä henkilökohtaisella tasolla levyn maittavimmaksi raidaksi.

Jos jostain on levyn kohdalla nuristava, niin rumpusoundeista. Aivan liian kliinisiltä kuulostavat pellit, virveli ja nakutus yleisesti ovat lähempänä hyvätasoista rumpukonetoteutusta kuin oikeaa patteristoa. Harmi, sillä ainakaan tuottajan kyvyistä ja taidoista tämä piirre ei ole johtunut. Kitarat sentään soivat mureasti, raskaasti ja toisaalta melodiat toistuvat maittavan särmikkäästi. Niin ikään Peterin rähisevä, örisevä ja kirkuva laulu soljuu entiseen malliin.

Mitä enemmän levyä on tullut pyöriteltyä useamman päivän aikana, sitä enemmän siitä on toisaalta alkanut pitää, mutta samalla vakuuttua sen tasosta. Aivan kiitettävään kastiin en kykene levyä nostamaan, niin miellyttävä kokonaisuus kuin onkin. Hyvä levytys kuitenkin ja näilläkin meriiteillä odottamisensa arvoinen.