|
1. Rich
2. Date with the Night
3. Man
4. Tick
5. Black Tongue
6. Pin
7. Cold Light
8. No No No
9. Maps
10. Y Control
11. Modern Romance |
Yeah Yeah Yeahsin oikeutta tulla esille Imperiumissa voisi joltakin suunnalta kysyä, sillä bändi veivaa enemmänkin alternative rockia kuin metallipitoista materiaalia, mutta koska tällainenkin soitanta on lähellä sydäntäni, niin miksipä ei ”Fever to Tellkin” saisi mahdollisuuden? Bändillä on takana muutama sinkku ja nyt on siis näytön paikka kokopitkän muodossa.
Saatekirjeessä bändin tyylilajeiksi mainitaan rock’n’roll, art-punk ja disco-sleaze. Näitä Yeah Yeah Yeahs on ja paljon enemmänkin. Mukana on niin Sonic Youthin skitsoidia kitararäimettä kuin garage rockin rasvaista rytkettä. Laulaja Karen O:n kiivas ja vittuileva lauluääni taas viittaa Holen Courtney Loven suuntaan. Levyltä löytyy sekä rokkaavampaa tavaraa että herkempiä sävyjäkin eikä bändi pelkää nostattaa volyymia yllättävinkään tehokeinoin kuten ”Date with the Night”-kappaleen rumpalointi antaa osoittaa. Paljon kiitosta pitää antaa myös kitaristi Nick Zinnerin kokeilunhalulle: mies kaivelee instrumentistaan mitä kummallisempia hälyääniä, jotka tuovat muutamiin tylsänpäiväisiin riffeihin aivan uutta perspektiiviä. Tylsänpäiväisyyden vastapainoksi levyltä löytyy myös aika sekaviakin vetoja, jotka tuntuvat muutamassa minuutissa kasaan pistetyiltä täytebiiseiltä. Se on varmaan sitten sitä taidetta, mitä minä en ymmärrä.
Mutta näistä parista miinuspisteestä huolimatta ”Fever to Tell” on näpsäkkä rokkilevy, joka varmasti löytää tiensä monen vaihtoehtorokkipojan ja etenkin -tytön levyhyllyyn. Te uskaliaat rokkarit, kokeilkaapa, miltä tämä maistuu teidän korvissanne.
29.05.2003, Antti Klemi |
|
