Lähes kaikki ylistyssanat ja adjektiivit mitä käytin myös The Gates of Slumberin edellisen Conqueror-albumin kuvailuun, käyvät hyvin pitkälti myös tämän uusimmankin tuotoksen kuvailuun.

The Gates of Slumber nimittäin soittaa edelleenkin varsin häpeilemättömän tuntuisesti ja anteeksiantamattomasti barbaarista heavy doomiaan, eikä täten osoita sinänsä kesyyntymisen tai taantumisen merkkejä. Tai no, miten sen itse kukin ottaa, mutta itselleni tämän, ja edellisen tuotoksen välillä ei ainakaan näin pikaisella kuuntelulla ole suurtakaan musiikillista eroa.

Toisillehan kyseinen ilmiö edustaa järkähtämättömästi musiikillisesta linjastaan kiinni pitävän metallisoturin asennetta, toisille puolestaan vahvasti musiikillista evoluutiota vastustavaa käsitettä. Itse olen varmaan jossain puolessavälissä mitä tulee näihin erilaisiin ajattelutapoihin, eli en näe välttämättä mitään pahaa korvin kuultavassa edistyksessä, mutta en välttämättä pidä sitä minään hyvän musiikin itsearvoisena ominaisuutenakaan.

Sinänsä nämä musiikilliset barbaarit eivät säästele iskujaan Hymns of Blood and Thunderillakaan, mutta jotenkin bändistä jää silti tällä kertaa hieman edellistä levyä vaisumpi ja epäinspiroituneempi kuva. Levyltä ei erotu toisaalta yhtään täysosumaa, mutta ei toisaalta täydellisen huonoakaan kappaletta.

Yhtyeeksi joka ilmentää juuri tällaista alkukantaista heavy metallin alkuvoimaa lähes puhtaimmassa muodossaan, kulkien edelleen jossain Saint Vitusin ja Manowarin, Candlemassin ja Cirith Ungolin välimaastossa, bändi vain kuulostaa valitettavasti aavistuksen verran ponnettomammalta, varsinkin kun sitä vertaa edelliseen lähellä loistavaa olleseen Conqueror-levyyn.

Tätä voinee kuitenkin kaikesta huolimatta suositella kaikille perinteisen eeppisen heavy- ja doom metalin ystäville, sekä tietysti yhtyeen faneille, joille tämän luulisi joka tapauksessa olevan ns. pakko-ostos.