Jos Epican Design Your Universe olisi elokuva, se olisi suurella budjetilla tehty seikkailufilmi. Sen lisäksi se olisi filmi, jonka ohjaaja on antanut itselleen yhden elokuvan keskeisimmistä näyttelijärooleista, vaikkei tällä välttämättä olisi parhaimpia edellytyksiä rooliin. Epican kohdalla vastaava tilanne nousee esille yhtyeen perustaneen Mark Jansenin panoksessa. Oikeastaan ainoa asia, joka saattaa estää Epicaa nousemasta Within Temptationin tai Nightwishin kaltaiseksi valtavirtasuosikiksi piilee Mark Jansenin pakkomielteessä lisätä musiikkiinsa omaa kuolonkorinavokalisointiaan. Kestävää suosiota ei ole ennenkään saavutettu valtavirtamassoja mielistelemällä, joten ehkäpä Jansenin tinkimätön visio lopulta kantaa hedelmää ja Epica saavuttaa entistä suuremman yleisön huomion.

Design Your Universella Epica ei totisestikaan ole kaukana lopullisesta läpimurrostaan, sillä se on yhtyeen seitsemänvuotisen uran tähänastisista levytyksistä ehein ja hiotuin kokonaisuus. Siinä missä yhtyeen aiemmat levyt ovat jättäneet kappaleidensa puolesta toivomisen varaa, ei Design Your Universelta löydy juurikaan mitään muutettavaa. Useamman kuuntelukerran jälkeen Jansenin örinälaulukin -jota ei loppujen lopuksi kuulla paljoa- tuntuu istuvan luontevasti naissolisti Simone Simonsin heleän äänen rinnalle, korostaen dynaamisesti erilaisten tunnelmien välisiä kontrasteja.

Luontevuus tuntuu kuvaavan Design Your Universea kaikkein parhaimmin. Tällä kiekolla Epican sinfoninen goottimetalli yhdistyy luontevasti niin deathmetal-elementteihin kuin jopa maailmanmusiikista napattuihin vaikutteisiin. Homma toimii entistä paremmin ja yhtye on saanut selvästi uutta puhtia, kun Arien van Wesenbeekin rumpalinpesti on vakinaistettu ja uusi kitaristi Isaac Delahaye (ex-God Dethroned) on liittynyt ruotuun Ad Sluijterin tilalle. Delahayen liittymisen myötä Epica on saanut tyylitajuisemman kitaristin, jonka ansiosta yhtyeen musiikki on muuttunut entistä sävykkäämmäksi ja virtuoosimaisemmaksi. Tuttuun tapaan Epican sinfonista goottimetallisointia on jatkettu massiivisilla orkestraatioilla ja kuoroilla, mutta nyt hommaa on kypsytelty entistä pidemmälle. Jos Sarah Brightmanilla varustettu Children Of Bodom soittaisi Wagnerin ja Rimsky-Korsakovin teoksia, se luultavasti kuulostaisi tältä.

Vaikka Design Your Universe ei varsinaisesti ole teemalevy, sivuavat monet kappaleiden teemoista vapauden käsittelemistä. Lauluissa käsitelty teema on tehnyt kokonaisuudesta yhtenäisenkuuloisen, vaikka levyltä löytyy runsaasti hienoisia tyylivariaatioita. Ensi kuulemalta 75-minuuttinen Design Your Universe jättää kuulijansa hengästyneeksi, sillä tavaraa tuntuu olevan paljon. Useampien kuuntelukertojen myötä vaikutelma tasaantuu, mutta mistään kertakäyttömusiikista levyssä ei ole siltikään kyse.

Ensivaikutelmana Design Your Universelta vahvimmin nousevat esiin moniosaista A New Age Dawns-sarjaa edustavat kappaleet Resign To Surrender, Kingdom Of Heaven ja Design Your Universe, jotka ovat kiekon pisimpiä eepoksia. Ne myös ilmentävät varsin tyhjentävästi mistä Epicassa on kyse. Useamman kuuntelukerran jälkeen levyltä alkaa erottua myös tarttuva Unleashed, josta voisi povata Epicalle potentiaalista radiohittiä. Vahvasti melodisen Martyr Of The Free Wordin radiosoittokelpoisuuden yhtye torpedoi tehokkaasti raivokkailla deathmetal-osioillaan, jotka istuvat hämmästyttävän luontevasti kappaleeseen.

Kiekon hämmentävimpiin raitoihin lukeutuu upea Our Destiny, jossa Simone Simonsin luoma eteerinen lyyrisyys yhdistyy tyylitellysti Mark Jansenin örinäsynkistelyyn ja poukkoilevaan soittoon. Samoja piirteitä löytyy myös kappaleesta Deconstruct, joka lukeutuu levyn tarttuvimpiin kappaleisiin.

Uutena piirteenä Epica on tuonut Design Your Universella maailmamusiikista nappaamiaan vaikutteita. Burn To A Cinderillä yhtye yhdistelee itämaisia sävelasteikkoja sinfoniseen metalliin raikkaalla otteella. Balladinomaisen White Watersin taustalle on kekseliäästi istutettu vaikutteita niin intialaisesta kuin kelttiläisestä musiikista, jotka sekoittuvat sujuvasti toisiinsa.

Hämmästyttävää, että kiekon suurimmat suvantohetket on säästetty vasta levyn loppumetreille. White Watersin ohella vain pelkistetty Tides of Time lukeutuu kiekon levollisimpiin slovareihin. Levyn päättävä nimikappale alkaa niin ikään levollisemmissa tunnelmissa, mutta kasvaa loppua kohden vaikuttavaksi vyörytykseksi. Ainoan hutilyöntinsä Epica tekee tasapaksuun runttaukseen kallistuvalla Semblance Of Libertyllä, jolla Mark Jansenia kuullaan päävokalistina.

Design Your Universella Epica on tehnyt uransa parhaimman levyn, jollaisen aikaansaamisesta oli vain lupaavia viitteitä edellisillä levyillä. Epica on nostanut niin omaa kuin edustamansa tyylisuunnan rimaa entistä korkeammalle. Vaikka sinfonisessa metallissa tai musiikissa ylipäätään ei olekaan kyse kilpailusta, saattaa monilla taukoa pitävillä alan yhtyeillä olla tekemistä päästä paluulevynsä myötä samalle tasolle kuin Epica uutuuskiekollaan.