Aito metallimusiikki hyökkää ihmisen alitajunnasta, se ei ole sopiva väline syvällisten ajatusten ilmaisemiseen, eikä omaperäisyys ole siinä millään tavalla tärkeää. Vaikka edellä mainitut teesit kolahtaisivatkin kohdalleen, en usko yhdenkään metallifanin pitävän metallissa siitä, että jokin bändi päästää itsensä aivan liian helpolla, on suoraan sanottuna laiska. Musiikillisesti espanjalainen Aggression on jopa verrattain intensiivinen yhtye - kaikin puolin oikeaoppinen thrash metal -kombo, jonka pääasialliset vaikutteet löytyvät helpohkosti Testament-Kreator -akselilta. Mutta kun bändin MoshPirit-debyytin on kuunnellut muutamaan kertaan läpi kaikkine Thrash and Killeineen ja Thrashing Your Braineineen, alkaa sen totaalinen persoonallisuuden puute ja idoleiden ryöstöviljely oksettaa. Onko 100-prosenttisen tyylitietoinen musiikki sittenkään aina välttämättä rehellistä?

MoshPirit toki rullaa mallikkaasti, siltä löytyy reilusti - ainakin hetken huumassa - tarttuvia riffejä, eikä vokalisti Pol Luengon Chuck Billy -henkinen thrash-kiljuntakaan ole luokatonta. Lisäksi levyn soundit ovat kohtuulliset, kiekon eetokseen sopivan tylsät tosin. Rakenteellisesti kappaleet eivät toden totta ole mieleen jääviä. Aivan kuin bändi pelkäisi, ettei se saa enää biisiä käynnistymään, jos se olisi säveltänyt niihin oikeasti koukkuja tai pieniä mutkiakin. MoshPirit on siis yhtä kuin reilu 40 minuuttia pitkä matka thrash metalin viivasuoralla valtatiellä. Maiseman vaihtumista ei valitettavasti erityisemmin huomaa, kun kaikkialla näkymän peittävät samanlaiset, betonisen harmaat meluvallit. Vähemmästäkin pääsee kuuntelijalta pakokauhuinen huuto: "Over the Wall".