”Mammona” on Raamatusta johdettu termi, jolla tarkoitetaan maallista omaisuutta, tai kyllä: ahneutta. Sitä, tai siis laajemmassa mielessä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta käsittelee myös tämä Count Ravenin viides albumi. Mutta mitä voi odottaa veteraanibändiltä, joka siis Candlemassin ohella on eräitä Ruotsin pitkäikäisimpiä (perinteisen) doom metalin parissa päivätyönsä tehneitä yhtyeitä?

Kolmentoista vuoden levytystauon jälkeen yhtye kuulostaa yllättävänkin tuoreelta, ja silti, vahvasti vain omalta itseltään. Alkuperäisestä kokoonpanostahan tällä levyllä on mukana enää Dan ”Fodde” Fondelius, joka tietysti yksinään vastaa sävellyksistä tälläkin levyllä. Vaikka alkuperäinen kokoonpano onnistuikin palaamaan yhteen sarjan keikkoja vuoden 2003 aikana, vanhat ristiriidat pakottivat bändin hajoamaan jälleen. Saatekirjeen mukaan Fodde piti vanhan kokoonpanon paikoilleen jähmettymistä sikäli hyvänä merkkinä, että hän tiesi sen jälkeen olevan tulevan täysin uuden vaiheen. Bändi alkoikin työstämään tätä ”Mammona” –projektia jo vuodesta 2006 alkaen, pyrkien hiomaan siitä mahdollisimman täydellisen ”comeback-levyn”, kuten sanotaan.

Ja melkoisen hyvin bändi on siinä onnistunutkin, Mammons War nimittäin onnistui nousemaan itselleni jo viikon kestäneen tehokuuntelun jälkeen vuoden parhaimpien albumien joukkoon, ja kokonaisuutena levy on siis lyhyesti sanottuna todella laadukas ja kuuntelua kestävä.

Ennallaan bändin soundissa ovat Fodden Ozzymaiset laulut, sekä yhtä aikaa raskas että tunnelmallinen äänimaisema. Vaikka bändin aiempi tuotanto on itselleni vain osittain tuttua, voin sanoa tämän uusimman tuotoksen nousevan vähintäänkin samalle tasolle esim. Storm Warning -debyytin kanssa, ellei mene sitten hetkittäin ohikin näistä vanhoista mestariteoksista.

On vuosi 2009, ja kuten saatekirjeessä sanotaan ”The Raven flies again, stronger and more inspired than ever”, ja näihin sanoihin on myös helppo yhtyä ja päättää tämäkin arvostelu.