Sveitsiläinen metalli ei ole paljoa juhlinut Celtic Frostin ja Samaelin kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta nyt 2000-luvulla Eluveitie ja kumppanit ovat taas nostamassa valko-punaista ristilippua korkeammalle – ja tähän voimannäyttöön voidaan laskea myös Morrigu.

Suhteellisen pitkän uran kulkenut viisikko esittää toisella virallisella täyspitkällään ammattitaitoista tunnelmametallia, joka uskaltaa sotkea sekaisin raskasta groovea, folk-melodioita ja vahvaa kosketinarsenaalia. Keitos on tiukasti kiinni tässä hetkessä mutta ei kuulosta liian laskelmoidulta. Paikoin verrokkibändiksi ilmaantuu kotimaamme Amorphis, ja etenkin Against the Sun voisi nimensäkin puolesta olla Esa Holopaisen sävelkynästä. Myös laulaja Sevi Binder käyttää ääntään Tomi Joutsenen tavoin laajalla skaalalla aina örinöistä kaihoisiin kaariin asti.

The Niobium Sky kulkee eteenpäin hyvän flow’n saattelemana, josta saa kiittää Binderin ja toisen kitaristin Viktor Lienhardin yhteensoittoa. Myös Eluveitiesta tuttu rumpali Merlin Sutter pitää tahdin sopivan soljuvana. Tämä musiikin virta etenee nyt kuitenkin liian helposti pureskeltavana materiaalina. Kappaleista ei kovin moni hyppää silmille, ja niinpä The Niobium Sky tuntuu sisäisen rakenteensa puolesta geneeriseltä ja pikkaisen liikaa liirumlaarumilta. At the Gathering of Stars -instrumentaali pysäyttää mukavasti kitaratunnelmoinnillaan ja Wallow in the Pastin alkumättö pureutuu vahvasti tajuntaan, mutta tällaisia hetkiä pitäisi olla lisää. Nyt etenkin levyn loppupuoli kuulostaa jo liialta toistolta.

Morrigulla on kuitenkin sen verran näkemystä ja taitoa hyppysissään, että The Niobium Sky on kaukana todellisesta flopista. Bändi kuulostaa parhaimmillaan täyteläiseltä ja massiiviselta mutta myös samalla herkältä ja melankoliselta, ja niinpä vaikkapa alussa mainitsemani Amorphisin fanit voisivat saada jotain irti Morrigustakin.