Se päivä, kun ostin Cradle of Filthin Cruelty and the Beastin. Se yö, jonka yön pimeinä tunteina katsoin luokkakaveriltani lainaamani Dimmu Borgirin Live & Plugged vol.2 -VHS:n. Muistan nuo hetket kuin eilisen. Vaikka olen noiden julkaisujen - etenkin ensin mainitun - laadukkuudesta tänä päivänä hieman eri mieltä, ovat muistot niistä siitä huolimatta kultaisia. Valitettavasti espanjalaisbändi Crying Blood tekee näistä muistoista kolmannella levyllään myös kipeitä.

Animae Damnatae on läpeensä kakkosluokan syntikkakuorutteista black metalia. Kakkosluokka voi määritteenä kuulostaa jopa suopealta, mutta tällä kertaa sen tarkoituksena on välittää yksinkertainen viesti: "kaikkea muuta kuin ykkösluokkaa". Kulmikasta rumpalointia, rimpuilevan köpöisiä liidejä, kolmisointuarpeggioita viheliäisesti sormittelevia kosketinosuuksia, arveluttavaa Dani-ääntelyä - tällä albumilla on näitä kaikkia. Jotain voisi sanoa myös aivot sulattavista kappalerakenteista, taatun hellyttävistä syntikkaintroista ja -outroista sekä powersointuja takellellen sahaavista riffeistä. Soundit ovat nekin kovasti 90-luvun tupperware-kamaa, eli muoviset. Kun välipalaraita Polaris heittää näiden neronleimauksien päälle vielä viulun nypläystä, alkaa kuuntelijan silmäkulmaan pyrkiä kirpeä kyynel.

Animae Damnatae on täydellisen luokaton julkaisu. Taas kerran tekisi mieli mennä kaapelimodeemin johtoja pitkin Xtreem Musicin toimistoon ja kysyä, ansaitsiko Crying Blood levydiilin oikeasti muillakin avuilla kuin espanjalaisuudellaan.