Saksalaisen The Ruins Of Beverastin kolmoslevy on tuontituote ihmemaasta, jossa yhden miehen black metal ei tarkoita itseriittoista, itkeskelevää ö-luokan Burzum-kopiointia. Foulest Semen Of A Sheltered Elite on niin tuotannoltaan, tunnelmaltaan kuin sävellyksellisesti komeasti toteutettu black ja death metalin kaksitasoliittymä. Esimerkiksi Arcane Pharmakon Messiah -päätösraidassa yhdistyvät Dolorianin tuomiollisen toimiva, raskas tunnelmointi sekä keskitempoisten osien hieman celticfrostmainen groove. Nopeatempoisempi God's Ensanguined Bestiaries muistuttaa puolestaan hieman Primordialin raskaampaa versiota. Osa raskaammin ja hitaammin death metal -hengessä rusikoivista riffeistä tuo mieleen myös Morbid Angelin. Foulest Semen Of A Sheltered Elite ei kuitenkaan ole 80-minuuttinen palapeli erilaisia vaikutteita, vaan pikemminkin omaperäinen, lähes holistinen, monenlaisia mielikuvia luova albumi.

Kaiken kaikkiaan levy on sävellyksellisesti ja sovituksellisesti varsin monipuolinen. Laulupuolella kuullaan niin poikkeuksellisen toimivia örinätuplauksia kuin aavistuksen häiriintyneen kuuloista puhdasta laulua. Biiseistä löytyy myös sekä hyökkäävyyttä (esim. ysiraita Blood Vaults) että mietiskelevämpää fiilistelyä (esim. etäisesti Burzumia muistuttava avausraita I Raised this Stone as a Ghastly Memorial). Albumin instrumentaatio on yhtä lailla upeasti roolitettu. Vaikka soitinnus onkin perinteinen, käytetään esimerkiksi kitaraa mielestäni harvinaisen tyylikkäästi ja monipuolisesti, eikä syntikkakaan missään mielessä vesitä levyn tunnelmaa. Levy on lisäksi erittäin pätevästi soitettu, mutta mihinkään oman erinomaisuuden alleviivaamiseen ei todellakaan alennuta.

Levyn kymmenestä biisistä seitsemän on yli kahdeksanminuuttisia; kolme jopa yli 12-minuuttisia. Loput kolme raitaa toimittavat enemmänkin interludien virkaa. Biisien pituudesta ja monipuolisuudesta huolimatta levy pysyy koossa kadehdittavan hyvin; se on selkeästi yksi iso ja kunnianhimoinen kokonaisuus. En sano, etteikö levyllä olisi yhtään tiivistämisen varaa tai että kaikki sen ratkaisut olisivat briljantteja, mutta monessa suhteessa Foulest Semen Of A Sheltered Elite on poikkeuksellisen hyvä ja toimiva albumi. Levyn tapa operoida death ja black metalin risteyksessä on tyylillisesti täysin saumatonta, ja myös kiekon jykevät, mutta myös verrattain omaperäiset soundit palvelevat eri elementtejä ja ennen kaikkea kokonaisuutta komeasti. Vaikka albumin viehätys ja toimivuus perustuukin sen näkemyksekkäälle monipuolisuudelle, toimivat itselleni parhaiten The Restless Millsin kaltaiset tunnelmaltaan hivenen massiivisemmat, jopa tukahduttavat, keskitempoiset raidat.

Aika näyttää, kuinka usein levy tulee soittimestani tämän arvostelun kirjoittamisen jälkeen löytymään, mutta ainakin tällä hetkellä albumi tuntuu toimivan niin tunnelmallisen ja kokonaisvaltaisen kuin riffikkään ja musertavan musiikin janon sammuttajana. Vaikka The Ruins Of Beverastia saattoi jo kahden ensimmäisen levyn kohdalla sanoa lupaavaksi bändiksi, nostaa Foulest Semen Of A Sheltered Elite bändin mielestäni täysin uudelle tasolle. Jos tunnelmallinen, aidon oloinen, paikoin tyylitajuisen melodinenkin death/black metal kuulostaa hyvältä pakettiratkaisulta, kannattaa The Ruins Of Beverastille ehdottomasti antaa mahdollisuus.