"War Is the Answer", toteaa kalifornialainen Five Finger Death Punch toisella albumillaan. Yhtyeen suosio on kasvanut räjähdysmäisellä tavalla pari vuotta sitten ilmestyneen The Way the Fist -levyn ja ankaran kiertämisen seurauksena.

Vaikka albumin painopiste sijaitsee raskaamman sanan puolella, Five Finger Death Punch tuuttaa myös aimo annoksen melodioita ärhäkkäämmän soitantansa lomassa. Laulutyylien käyttö ei sentään ole ennalta arvattavimmalla tavalla toteutettu, kun kertosäkeitä ei järjestään vedetä puhtailla ja vastaavasti säkeistöt eivät järjestelmällisesti kajahda huutojen voimalla.

Bändi ampuu harmittavasti suuren osan panoksistaan ensimmäisen kuuden minuutin aikana, kun albumi avataan koko joukon tehokkaimmalla biisiparilla. Kontrasti seuraavaan keskinkertaisempaan Bulletproof-vetäisyyn osoittautuu aika ankaraksi, eikä loppulevyltä enää löydy vastaajaa avauskaksikon herättämille odotuksille. Lähimmäksi pääsee Walk Away -balladi, joka siirappisella herkistelyllään tarjoaa osuvan hengähdystauon parin raskaamman raidan jälkeen. Sen sijaan Burn It Downin ja nimibiisin kaltaiset panssarivaunun lailla eteenpäin jyräävät paahtopalat jäävät albumilla hieman valjuiksi esityksiksi, vaikka ovatkin epäilemättä keikkatilanteeseen passaavia pitinpyörittäjiä.

Panteran ja Metallican kaltaisista legendoista vaikutteensa ottava ryhmä on kasannut hyökkäävämmästä tavarasta sekä seesteisemistä paloista kompaktin kolmevarttisen paketin, joka kaipaisi kuitenkin jokusen Dying Breedin ja Hard to Seen veroisen päännytkyttäjän lisää. Yhtye on joka tapauksessa yleisönsä löytänyt ja ottaa uutuusalbuminsa julkaisun myötä luultavasti vain askeleen kohti yhä suurempaa suosiota.