Lauluja menetetystä rakkaudesta ja muita vihaisia säkeitä tarjoilee yhdysvaltalainen Bury Your Dead viidennellä pitkäsoitollaan. Musiikillinen puoli edustaakin sitten hillitympää raivokkuutta, kun pomppuriffien ja huutamisen sekaan sotketaan modernin amerikkarockin hajuisia herkempiä osia.

Eipä tämä oikein lähde. Avauspari Hurting Not Helping ja Without You sekä Dead End Lovesong ihan onnistuneine melodioineen menevät vielä, mutta viimeistään albumin puolessa välissä homma muuttuu pakkopullaksi, kun huomattavasti toisiaan muistuttavat kappaleet seuraavat toistaan. Eikä tilannetta pelasta sen enempää kummallisilla kaikukikkailuilla täytetty Closed Eyes, vaikka eroaakin outroraidan lisäksi eniten albumin muusta materiaalista.

Vasta parin vuoden ajan yhtyeessä vokalisoinut Myke Terry ei myöskään saavuta suurinta kunnioitustani. Huudot ovat uhmakkaita ja äänekkäitä, mutta samalla tylsiä ja yksipuolisia. Liian harvoin kuultavat matalammat murahtelut sekä laulut sen sijaan onnistuvat ihan napakasti, joskin vokaalimelodiat kulkevat paria asteen tarttuvampaa kertosäkeistöä lukuunottamatta kovin vaisuja linjoja. Terryn äänensävy tuo ajoittain mieleen Chris Cornellin, joskaan tätä ei kannata liian suurena kehaisuna ottaa, mies kun ei yleisestä arvostuksestaan huolimatta kuulu suosikkieni joukkoon.

Bury Your Deadilla on perusasiat hallussa, mutta It's Nothing Personal -levyn ilmettömyydestä kertonee jotain se, että sen iskevintä antia on parissa kappaleessa teollisuusmetallin tapaan tamppaavat rumpukompit. Tällä biisimatskulla ei kuuhun mennä, ja ilmakehän puhkaisemiseenkin on matkaa.