Levyn alkupuolisko on paikoitellen tyypillisen ruotsalaisen stonerrockin kuuloista, joskin seassa on niin paljon Mastodon-henkistä metallia, ettei tapaus ei ole aivan yksinkertainen. Teknisyyttä ja koukkua piisaa, energiaa on reilusti pelissä ja muutenkin bändillä tuntuu olevan menovaihde päällä. Särötty kitara pörisee mukavasti, antaa välillä tilaa soolokitaralle ja rytmiryhmä hakkaa helpon oloisesti mukana. Alkupuoliskon yllä leijuu rento ja raskas tunnelma, joka loppuu New Sleepers nimisellä kappaleella kevyen jatsahtavaan ja rauhalliseen puoliakustiseen kappaleeseen.

 

Massiivisen karhun kronikat aloittava Enter the Great Forest muuttaa levyn luonnetta huomattavasti. Selkeästi rupisemmat kitarat ja tuhnuisempi yleissoundi, sekä laulajan matalahko kurkku-/huutolaulu saavat jo pelkästään matskun kuulostamaan täysin toiselta bändiltä. Itseasiassa, jos ei tietäisi asian oikeaa laitaa, voisi olettaa kyseessä olevan jonkinnäköisen split-julkaisun, tosin mielessä käväisi myös, että bändi olisi ottanut kronikka-ajatuksen tosissaan ja olisivat äänittäneet ne erilaisiksi tarkoituksella.

 

Levyn jälkipuolisko kuulostaa huomattavasti enemmän geneeriseltä metallilta, kuin levyn avaavat seitsemän kappaletta. Levyn alkupuolta hallitseva soittamisen helppous ja grooven vaivattomuus loistavat loppupuolella poissaolollaan, joka on myös omiaan muuttamaan kokonaistunnelmaa. Ei niin että puolet levystä olisi sontaa, aloittava osa vaan nostaa riman korkeaksi ja siten sen alittava osa saa osakseen rankempaa kritiikkiä. Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että vaihtuva tunnelma ja tyyli helpottavat kuuntelukokemusta... jos haluaa.

Oli miten oli, jäämiehen kronikoiden tyyppistä materiaalia haluaisin kernaasti kuulla jatkossa lisääkin, kun taas loppulevy oli enemmänkin lupausta antavaa rymistelyä.