Osittain Nazxul-miehistöstä ja muista australialaisskenen jäsenistä koostuva Pestilential Shadows edustaa keskivertoista raaempaa käsitystä aussi-bm:n tilasta. Valitettavasti harvinaisen huonosti, sillä kolmoslevy In Memoriam, Ill Omen on hyvin mielenkiinnotonta ja keskitason alhaisen riman alittavaa kamaa.

IMIO:n kantavana teemana musiikin saralla tuntuu olevan mahdollisimman säröinen ja diskanttipitoinen raaka black metal, jossa riffeille, tuotannolle ja sovituksille annetaan hyvin toisarvoinen painotus. Rumasti sanottuna PS tuntuu vetäneen levytykselleen b-luokan norsecore-riffejä menneiden aikojen Darkthronen ynnä muiden vastaavien bändien hengessä, mutta siinäkin huonosti onnistuen. Ohut, säröinen tuotanto ei tue musiikkia ja biisitarjonta ei sisällä yhtään ainoaa mukaansa vetävää kappaletta. Teoksella on hetkensä, mutta missään vaiheessa levy ei tunnu kunolla heräävän henkiin.

Tuotanto on raakaan black metaliin tottuneelle sitä demo-osastoa ja ilman kulttijulkaisu!-leimaa In Memoriam, Ill Omenin soundipolitiikka saa armotta tylyn tuomion. On vaikea keksiä hyviä perusteita miksi näitä soundeja kehuisi, vaikka kuinka miettisi kontekstia ja bändin musikaalista tyyliä. Soundit olisi toki helppo antaa anteeksi, jos edes levyn musikaalinen anti olisi yhtään parempaa. Vaan kun ei ole, eikä karhea rääkynöintikään tuo levytykselle lisäarvoa.

Hyvistä lähtöasetelmistaan (levyn soittajat, tyylilaji) huolimatta In Memoriam, Ill Omen on vaisu esitys, joka ei varsinaisesti ansaitse yhtään lisäkuuntelua enempää kuin sen pakollisen tutustumiskierroksen.