Portugalilaisille vanhemmille syntynyt Johnny Lima oli kakara Kaliforniassa 80-luvulla ja sitä myöten onkin selvää mistä mies on vaikutteensa ammentanut. KISSistä se on alkanut eikä sen jälkeen siitä kovin kauaksi ole päässyt. Kitaristi-säveltäjä Lima on kirjoittanut urallaan ralleja monentasoisille hardrock-yrittäjille Dirty Pennystä Diamond Laneen ja myös hemmon viides sooloalbumi Livin' Out Loud sisältää soundejaan myöten kasariglamia peesailevaa melodista hard rockia isoilla kertosäkeillä ja sataan kertaan kuulluin koukuin.

Historia on opettanut, että turhanpäiväisimmästäkin rockrallista voi saa kuolemattoman jos sen esittää riittävän intohimoisesti. Livin' Out Loudilla Johnny Lima lataa piippuun varmaankin parhaat panoksensa, mutta ei voi mitään, miehessä on karismaa kuin kahvinkeittimessä. Liman lauluääni kyllä kelpaa tarkoitukseensa ja kitarastakin lähtee sooloja kotitarpeiksi, mutta Johnny-hemmon kovimmat vahvuudet ovat selkeästi biisinkirjoitusosastolla enkä nämä rallit kuultuani ihmettelekään, miksi Lima on ehkä tunnetumpi tuottajana kuin sooloartistina.

Livin' Out Loud on kohtuullisen kelvollista, kliseistä kakkosdivisioonan glamrockia rankimmillaan Mötley Crüen tapaan, rokeimmillaan Bon Jovisti ja lussuimmillaan AOR-vesissä seilaten. Lima ei onneksi ainakaan venytä vanhoja vitsejään, sillä orjallisesti hittikaavaan rakennettujen renkutusten pituudet ovat kolmesta neljään minuuttiin. Rallit ovat kertakäyttöisellä tavalla tarttuvia ja niine eväineen radiosoittoon kelpaavia - jos jostakin vielä kasariglamille omistautunut nettiradio löytyy. Iso ongelma nyt vain on siinä, että vaikka biisit ovat kuinka hittikaavassa, kaikki ne hitit, jotka näillä eväin toimivat, on tehty jo turhan kauan sitten eivätkä Liman iskusävelmät iske ihan tarpeeksi lujaa jäädäkseen muistiin.

Kaikkinensa hieman halvan kuuloinen Livin' Out Loud on muodollisesti pätevä ja biiseiltäänkin ihan kelpo albumi, mutta puhkisyödyn kliseisyytensä vuoksi en kävisi sitä suosittelemaan kuin kaikista tiukimmin Sunset Stripin asfaltinrakoihin jumittuneimmalle kuulijakunnalle. On se nyt silti parempi kuin Poison ikinä.