|
01. Tervetuloa (intro)
02. Samaan Aikaan Toisaalla
03. Antakaa Aikaa
04. Nerokasta Ikävää
05. Pahalle Et Käännä Selkää
06. Savuna Ilmaan
07. Kaksihaarainen Kieli
08. Villin Vaaran Kosto
09. Piikkinä Lihassa
10. Tähtien Lapset
11. Helvetissä Tavataan |
Suurelle yleisölle entuudestaan tuntematon turkulainen Kilpi laittoi täysin yllättäen radioasemien soittolistat uusiksi yhden biisin singlellään. Kohusinkku saa jo nyt kaivatun jatkonsa "Sähkönsinistä Sinfoniaa" -esikoisalbumin muodossa. Suomenkielinen metalli on tällä hetkellä jonkinlainen boomi, mutta Kilpi tekee juttunsa itsensä kuuloisesti (vrt. Mokoma), eikä homma vaikuta trendikelkkaan loikkaamiselta, sillä Kilven jos kenen musiikki on epätrendikästä. Kyseessä on nimittäin nk. tukkahevi. Hieman arveluttavasta konseptistaan huolimatta esikoisrieskan julkaisun jälkeen kenellekään ei jää epäselväksi, että Kilven kasariheavy toimii paremmin kuin teinipojan oikea käsi.
Levyn avaava "Samaan Aikaan Toisaalla" on versensä laulumelodiassa velkaa Stratovariuksen "Destinyn" vastaavalle, mutta se ei haittaa, ei tässä missään omaperäisyyden lähteillä olla muutenkaan. Se tuskin lienee kasariheavyn perimmäinen tarkoitus. Se sen sijaan on keskeistä, että "Sähkönsinistä Sinfoniaa" on täynnä vanhan liiton heavyriffejä ja loisteliaita kertosäkeitä, jotka eivät jätä melodisen heavyn ystävälle mitään jossiteltavaa. Singleraidan "Nerokasta Ikävää..." kuulleet osaavat sen kertsin jo varmaan ulkoa. "Nerokasta..." on levyn biiseissä korkeintaan keskitasoa, Turun hemmoilla on toden totta korvaa kertosäkeille.
Bändissä on muutama nuori kaveri ja pari äijää, ja siltä kokonaisuus kuulostaakin. Laulussa raikuu kokemus ja rakkaus wanhaan heavyyn ja soitossa uudemman hevarisukupolven treenikuri, varmuus ja soiton tuore into. Vokalisti Taagen kaltaisen soundin ja heavykarisman laulutapaansa ja ääneensä saaminen ei ole opeteltavissa, sen kanssa synnytään. Moisia otuksia ei Suomeen ole vielä montaa syntynyt. Ei silti, ei Taage ole ainoa kultakurkku, joka Kilpeen on osunut, "Villin Vaaran Kosto" todistaa iskelmällisyydessään, että myös stemmalaulussa Kilpi on suomalaisten hevibändien joukossa aivan omaa luokkaansa.
"Sähkönsinisen Sinfonian" kappaleet ovat jokainen pieniä helmiä yksinäänkin. Koko levyllinen niitä pistää ihmettelemään mistä kaikki ideat ovat lähtöisin. Jos vaikkapa Dio, vanha Queensr˙che jne. sytyttävät, Kilpeä ei ole varaa missata, perinteisen hevin ystävänä Kilpeä on kerta kaikkiaan pakko digata.
Levyn soundit tekevät oikeutta melodiselle musiikille. Mikään soittimista ei ole liian pintaan miksattu, hyvä laulaja pääsee arvoiseensa asemaan, mureat kitarat ja läskit rumpu- ja bassosoundit sekä ihanan kornit, nostalgiset syntikkasoundit ovat kaikki kohdallaan.
Koska tässä kaiken pitäisi olla jo ennestään kuultua - ja onkin, tuntuu hieman hölmöltä näin vaahdota puhdasoppisesta kasariheavylevystä. Asia nyt vain on niin, että joka ainoa yksityiskohta Kilven albumilla nostaa hattua melodisen heavyn perinteille ja silti Kilpi onnistuu kuulostamaan tuoreelta. Ennen kaikkea, Kilpi on virkistävä poikkeus suomalaisessa metallissa ja saa suupielet hymyyn. Vaikka suomeksi laulaakin, aina ei tarvitse laulaa elämän raadollisuudesta. Kilpi kylvää ympärilleen hyvää tuulta, maailmaa voi parantaa niinkin. Tuskin maltan odottaa Kilven keikalla näkemistä, levy ainakin on täyttä timangia!
23.05.2003, Mape Ollila |
|
