Xtreem Music kunnostautuu jälleen unohdettujen death metal -klassikoiden uudelleenjulkaisemisessa, ja tällä kertaa on vuorossa jenkkibändi Rottrevoren ainoaksi täyspitkäksi albumiksi jäänyt Iniquitous. Rottrevoren tyyliä voisi kuvata keskitempoiseksi jenkkikuoloksi, jossa on kuitenkin vaikutteita myös 90-luvun alun Ruotsista. Ensimmäisestä muistuttavat matalat örinät, nopeimmillaan paikoin teknisiksi kääntyvät riffit sekä yleinen jenkkityylinen brutaalius. Ruotsikuoloon Iniquitousin assosioivat keskitempoisuus, jotkin suoraviivaisesti rokkaavat riffit ja jossain määrin myös tuotanto.
Rottrevoren vetovoima ei siis perustu ultranopeaan tempoon, varsinaisiin hittiriffeihin, eikä gorehtaviin lyriikoihin, vaan ennemminkin kuolon kangistamaan ja tummahkoon yleistunnelmaan. Yhdysvaltalaisen death metalin saralla Rottrevore jää kuitenkin kenties hieman väliinputoajaksi, itse kun arvostan enemmän Incantationin ja toisaalta alkupään Deiciden kaltaisia legendoja. Itselleni Rottrevoren biisimateriaali tai tunnelma eivät yksinkertaisesti ole niin vahvoja kuin alan parhailla; biisit esimerkiksi ovat jokseenkin yksi-ilmeisiä, mutta eivät toisaalta brutaalin ehdottomia tyylillä "tämä on ainoa oikea tapa tehdä death metalia". Myöskin levyn eteneminen pääosin keskitempossa alkaa jossain vaiheessa tuntua itselleni hivenen puisevalta. Uusintajulkaisun päätteeksi heitetyt kolme liveraitaa vuodelta 1992 haiskahtavat lisäksi ainakin itselleni turhakkeilta - lisäarvoa ne tuovat levylle ainoastaan nostalgian muodossa.
Iniquitous ei ole siis levy, josta on erityisen helppo pitää. Se ei kursaile koukuilla, helposti mieleen jäävillä riffeillä tai potkivalla tuotannolla, mutta samalla siltä aistii vaivatta aidon tunnelman, jonka ansiosta Iniquitous onkin säilyttänyt asemansa pienten piirien DM-klassikkona. Levyn uudelleenjulkaisu lienee myös pienen, ainoastaan 1000 kappaleen muinoisen ensipainoksen johdosta perusteltu, mutta omien DM-klassikoiden joukkoon Iniquitous ei kuitenkaan murtaudu, sen verran on aika levyn kappalemateriaalia mielestäni patinoinut.
20.08.2009, Antti Korpinen |